Kun lopetin lukemiseni, tuli kotia isäni, joka oli ollut erään lähetyssaarnaaja-kafferin luona, ja minä menin häntä arkihuoneeseen tapaamaan.
"Mitä, Allan, mikä sinun on?" hän kysyi huomatessaan kyyneltyneet kasvoni.
Annoin hänelle kirjeen, sillä en voinut puhua, ja vaivoin hän sai siitä selvän.
"Laupias Jumala, miten peloittavia uutisia!" hän sanoi lopetettuaan. "Nuo ihmisraukat! Onnettomat, harhaanjohdetut ihmiset! Mitä voisimme heidän hyväkseen tehdä?"
"Tiedän yhden asian, jonka voimme tehdä, isä, tai ainakin koettaa tehdä. Minä voin yrittää päästä heidän luokseen."
"Oletko hullu?" hän kysyi. "Kuinka on sinulle, yhdelle miehelle, mahdollista päästä Delagoaan, ostaa karjaa ja pelastaa nämä ihmiset, jotka nyt ovat luultavasti kaikki kuolleet?"
"Kaksi ensimmäistä asiaa on kylläkin mahdollista, isä. Joku laiva vie minut Delagoaan. Sinulla on Marais'n rahat ja minulla on ne viisi sataa puntaa, jotka vanha tätini Englannista jätti minulle viime vuonna. Kiitos taivaan! Koska juuri silloin olin pois komennettuna, ovat ne vieläkin koskemattomina Port Elisabethissa. Se tekee noin kahdeksan sataa puntaa yhteensä, jolla voisi ostaa suuren joukon karjaa ja muutakin. Mitä kolmanteen seikkaan tulee, ei se ole meidän päätettävissämme, tokko on? Saattaa olla, ettemme voi heitä pelastaa, saattaa olla, että he ovat kuolleet. Minä voin kuitenkin mennä katsomaan."
"Mutta, Allan, Allan, sinä olet ainoa poikani, ja jos sinä menet, on mahdollista, etten enään koskaan sinua näe."
"Olen läpäissyt muutamia vaaroja äskettäin, isä, ja olen edelleenkin elossa ja terveenä. Sitäpaitsi, jos Marie on kuollut" — pysähdyin, jatkaen sitten intohimoisesti — "älä koeta estää minua, sillä sanon sinulle, isä, etten tahdo itselleni asetettavan esteitä. Ajattele tämän kirjeen sanoja ja mikä häpeämätön koira olisin, jos istuisin täällä levollisena, kun Marie on siellä kuolemaisillaan. Olisitko sinä tehnyt niin, jos Marie olisi ollut äitini?"
"En", vastasi vanha herra, "niin en olisi tehnyt. Mene, ja olkoon Jumala kanssasi, Allan, ja minun kanssani myös, sillä en koskaan odota sinua näkeväni jälleen." Ja hän käänsi päänsä sivulle hetkiseksi.