"Jumala sinua siunatkoon, rakas poikani", hän sanoi. "Minulla on ollut vähän aikaa ajatella, mutta rukoilen, että kaikki käy parhaiten ja että me vielä maailmassa tapaamme toisemme. Mutta jollei, muista, mitä sinulle olen opettanut, ja jos minä elän sinun jälkeesi, minä puolestani muistan, että kuolit koettaessasi täyttää velvollisuutesi. Oi, mitä huolia on Henri Marais'n sokea mielettömyys tuottanut meille kaikille! No, varoitinhan hänelle niin käyvän. Hyvästi, rakas poikani, hyvästi. Rukoukseni seuraavat sinua, ja muuten —. No, minä olen vanha, ja mitä tekee, jos harmaat hiukseni surusta joutuvat hautaan?"
Suutelin häntä ja tuskallisin sydämin hyppäsin satulaan. Viittä minuuttia myöhemmin lähetysasema oli kadonnut näkyvistä.
* * * * *
Kolmetoista ja puoli tuntia myöhemmin minä ohjasin hevoseni Port Elisabethin rantalaiturille aivan juuri parhaaseen aikaan tavatakseni kapteeni Richardsonin, kun hän aikoi astua veneeseensä ja soutaa "Seitsemän tähteä" laivaa kohti, jossa purjeet jo oli nostettu. Niin hyvin kuin väsyksissä ollen saatoin selitin hänelle asiat ja suostutin hänet odottamaan jonkun aikaa. Sitten, kiitos Jumalalle tamman nopeudesta — Kimo oli uupuneena jätetty kolmenkymmenen mailin päähän, ja Hans seurasi raudikolla, mutta ei ollut vielä saapunut — vein eläinraukan lähellä olevaan majataloon. Siellä se kaatui maahan ja kuoli. No, se oli tehnyt tehtävänsä, eikä mikään muu hevonen maailmassa olisi saavuttanut tätä laivaa.
Noin tunnin verran myöhemmin saapui Hans raudikkoaan ruoskien, ja lisättäköön tässä, että sekä se että Kimo tointuivat. Tietysti ratsastin niillä monet vuodet, kunnes ne olivat aivan vanhoja. Syötyäni tai koetettuani syödä jonkunverran ja levättyäni hetkisen menin pankkiin ja onnistuin selittämään asiani johtajalle, niin että joittenkin vaikeuksien jälkeen — sillä kultaa ei ollut erittäin runsaasti Port Elisabethissa — sain kolme sataa puntaa kultarahoina. Kahdesta jälelläolevasta sadasta hän antoi minulle maksuosoituksen eräälle asiamiehelleen Delagoassa, sekä suosituskirjeen hänelle ja portugalilaiselle kuvernöörille, joka, kuten selvisi, oli velassa heidän liikkeelleen. Lähemmin ajateltuani kuitenkin, vaikka pidin kirjeet, palautin hänelle maksuosoituksen ja kulutin kaksisataa puntaa ostamalla suuren joukon erilaisia esineitä, en ryhdy niitä luettelemaan, — joiden tiesin olevan hyödyksi kauppatarkoituksissa itärannikon kafferien keskuudessa. Minä todellakin suoraan sanoen puhdistin tyhjiksi Port Elisabeth'in varastot, ja minulla tuskin oli aikaa, Hansin ja kauppamiesten auttamana, sulloa ja laivata tavarat ennenkuin "Seitsemän tähteä" lähti merelle.
Kaksikymmentäneljä tuntia sen jälkeen kuin olimme jättäneet lähetysaseman, Hans ja minä näimme Port Elisabeth'in takanamme häipyvän etäisyyteen ja edessämme myrskyävän ulapan.
VIII Luku.
TAISTELU KUOLEMASTA.
Kaiken muun kävi hyvin tällä matkalla paitsi minun henkilökohtaisesti. En ole ollut valtamerellä sitten kuin lapsena ja, koska en luonnollisesti ole mikään hyvä purjehtija, sairastuin kovasti, kun päivän toisensa perästä purjehdimme merta, joka kävi yhä aaltoilevammaksi. Myöskin, terveydestäni huolimatta, oli kauhea ratsastus uuvuttanut minut. Näihin fyysillisiin epämukavuuksiin tuli lisäksi kiduttava sielun tuska, jonka jokainen, jolla on mielikuvitusta, voi itsekseen kuvitella. Oli todellakin hetkiä, jolloin toivoin, että "Seitsemän tähteä" vaipuisi keula edellä syvyyden pohjaan ja tekisi lopun minusta ja surkeudestani.
Kuitenkin, mitä tulee näiden tuskien ruumiilliseen puoleen, olivat luullakseni palvelijani Hansin tuskat vielä suuremmat, hän kun ei tosiaankaan koskaan ennen ollut jalallaankaan astunut laivaan. Kenties se oli onneksi, sillä jos hän olisi tuntenut valtameren kauhut, olisi hän varmasti, huolimatta suuresta rakkaudestaan minuun, tavalla tai toisella jättänyt minut yksin matkustamaan "Seitsemässä tähdessä". Siellä hän makasi pienen hyttini lattialla, vierien edestakaisin prikin vahvasti heiluessa, kauhun jähmetyttämänä. Hän oli vakuutettu, että me uppoaisimme ja kauhean merisairauden väliaikoina lausui surkeita valituksia hollannin, englannin ja erilaisten alkuasukkaiden kielillä, sekoittaen joukkoon mitä alkeellisimpia ja realistisimpia kirouksia ja rukouksia.