Huusin Marieta, joka seurasi puheluamme hiukan rauhattomana puuhaillessaan. Hän tuli heti. Tämä Marie oli aivan erilainen kuin se nälkiintynyt tyttö, joka hän hetki sitten oli ollut, sillä vaikka hän vielä olikin laiha ja väsynyt, palasivat nuoruus ja kauneus nopeasti hyvän ravinnon ja onnellisuuden vaikutuksesta.
"Mikä on, Allan?" hän kysyi lempeästi.
Kerroin hänelle kaikki, toistaen keskustelumme ja molemmin puolin käytetyt todistelut sanasta sanaan, sikäli kuin saatoin ne muistaa.
"Onko se oikein?" kysyin lopetettuani Marais'lta.
"Oikein on. Sinulla on hyvä muisti", hän vastasi.
"Hyvä. No, mitä sanottavaa sitten on sinulla, Marie?"
"Minullako, rakas Allan? Tämä vain: Elämäni kuuluu sinulle, joka tämän ruumiini olet kahdesti pelastanut kuolemasta, samoinkuin rakkauteni ja sieluni kuuluvat sinulle. Sentähden en olisi katsonut miksikään häpeäksi, jos minut olisi annettu sinulle nyt tässä kaiken kansan nähden, ja myöhemmin annettu papin vihkiä, kun sellaisen olisimme löytäneet. Mutta isäni on vannonut valan, joka painaa hänen mieltään, ja hän on sinulle osoittanut, että kuuden kuukauden kuluttua tämä vala itsestään kuoleentuu, kun hän lain mukaan ei enään voi asettaa vaatimuksia minun suhteeni. Koska en, Allan, tahdo häntä loukata, tai kenties saattaa hänet sanomaan tai tekemään jotain tyhmyyksiä, katson parhaaksi odottaa nuo kuusi kuukautta, jos hän puolestaan lupaa, ettei hän sitten tee avioliitollemme mitään esteitä."
"Kyllä, kyllä lupaan olla tekemättä sitten mitään esteitä avioliitollenne", vastasi innokkaasti Marais, joka äkkiä oli löytänyt ulospääsyaukon mahdottomasta tilanteesta, lisäten ikäänkuin itsekseen: "Mutta Jumala saattaa kaikesta huolimatta tehdä jotain sen estämiseksi."
"Me olemme jokainen Jumalan kädessä", vastasi Marie pehmeällä äänellään. "Allan, kuulithan, isäni on luvannut" — "muodollisesti", vastasin synkästi, sillä Marais'n sanat olivat vaikuttaneet kuin kylmä viima.
"Olen luvannut ja tahdon pitää lupaukseni sinulle, Allan, kuten olen pitänyt valani Jumalalle; en tahdo sinulle tuottaa mitään vastusta, vaan jätän kaikki Hänen haltuunsa. Mutta sinun puolestasi on luvattava, ettet ota Marieta vaimoksesi, ennenkuin hän on täysi-ikäinen, — ei siinäkään tapauksessa, että jäisitte yksin toistenne kanssa. Teidän pitää olla kuten ihmiset, jotka ovat kihlautuneet toisilleen, ei muuta."