"Miksi eivät jotkut kaffereistani voisi mennä Klausin mukana?" kysyin.
"Allan", hän vastasi juhlallisesti, "jos sinä olisit kuolemaisillasi jossain rotkossa kaukana avusta, ajattelisitko hyvää niistä, jotka lähettäisivät raakoja kaffereja sinua auttamaan, kun olisivat voineet tulla itse, — kaffereita, jotka varmaan antaisivat sinun kuolla ja palaisivat kertoen jonkun väärän jutun?"
"En tiedä, mitä ajattelisin, mynheer Marais. Mutta sen tiedän, että jos minä olisin tuossa rotkossa ja Pereira täällä leirissä, ei hän tulisi itse eikä edes lähettäisi ketään alkuasukasta pelastamaan minua."
"Saattaa niin olla, Allan. Mutta jos toisen sydän onkin musta, pitääkö sinun myöskin oleman musta? Minä tulen, vaikka se olisikin kuolemakseni", ja nousten tuolilta mitä kauheimmin valittaen, hän alkoi poistaa päältään risaista peitettä, johon hän oli kietoutunut.
"Oi, Allan, isäni ei saa mennä; se on hänen surmansa", huudahti Marie, joka otti hänen tilansa vakavammalta kannalta kuin minä.
"No olkoon menneeksi, jos niin arvelet", vastasin. "Ja nyt, koska minun on aika lähteä, hyvästi."
"Sinulla on hyvä sydän, Allan", sanoi Marais, vaipuen takaisin tuolille ja ottaen jälleen peitteensä, kun Marie epätoivoisena katseli ensin toista sitten toista meistä.
Puoli tuntia myöhemmin olin matkalla mitä pahimmalla tuulella.
"Muistakaa, mitä olette tekemäisillänne", huusi rouva Prinsloo jälkeeni. "Ei ole onneksi pelastaa vihollistaan, ja jos tunnen jonkunverran tuota hätähousua, hän puree teitä pahasti sormeen kiitoksen ohella. Ah, poikaseni, jos minä olisin teidän sijassanne, oleilisin muutaman päivän pensaikossa ja tulisin takaisin sanoen, etten voinut löytää jälkeäkään Pereirasta, lukuunottamatta kuolleita hyenoja, jotka hänet syötyään olivat tulleet myrkytetyiksi. Hyvää onnea joka tapauksessa, Allan. Kunpa minä löytäisin sellaisen ystävän hädässä. Minusta näyttää kuin te olisitte syntynyt auttamaan toisia."
Hottentotti Klausin rinnalla olivat kumppaneinani tällä epämieluisalla matkalla kolme zulukafferia, sillä Hans minun oli täytynyt jättää hoitamaan karjaani ja omaisuuttani toisten miesten kanssa. Myöskin otin kuormahärän, vilkkaan eläimen, jota olin opettanut kantamaan taakkoja ja, tarpeen tullen, miehen, vaikka se ei vielä ollutkaan erittäin hyvin harjaantunut.