"Sinäkö! Mutta sinähän olet vain poika, joka et paina enempää kuin lihava tyttö", huudahti heidän päällikkönsä, suuri, luiseva mies, jonka nimi oli Kambula.
"Saattaa niin olla", vastasin, "mutta toisinaan isien viisaus asustaa nuoressa. Olen se Yrjön Poika, joka pelasti nämä buurit kuolemasta, ja minä vien heidät takaisin heidän kansansa luo. Me haluamme nähdä Dingaanin, teidän kuninkaanne. Olkaa siis hyvä ja viekää meidät hänen luoksensa, kuten hän on määrännyt. Jollette usko, mitä teille sanon, kysykää tältä mukanani olevalta mieheltä ja hänen kumppaneiltaan, jotka ovat omaa heimoanne. He kertovat teille kaikki."
Silloin päällikkö Kambula kutsui palvelijani erikseen ja puhui kauan hänen kanssaan.
Kun haastattelu oli päättynyt, tuli hän luokseni ja sanoi:
"Nyt olen kuullut kaikki sinusta. Olen kuullut, että sinä nuoruudestasi huolimatta olet hyvin taitava, niin taitava, että sinä et nuku, vaan valvot yöllä yhtä hyvin kuin päivälläkin. Sentähden minä, Kambula, annan sinulle nimen Macumazahn, Yövalvoja, ja tällä nimellä sinut vastedes tunnetaan keskuudessamme. No, Macumazahn, Yrjön Poika, tuo buurit, joita olet opastamassa, jotta vien heidät liikkuvissa majoissaan Suurelle Aukealle, Umgungundhlovuun, missä Dingaan kuningas asuu. Katso, me laskemme alas keihäämme ja tulemme heitä vastaan aseettomina luottaen sinun suojelukseesi, oi Macumazahn, Yrjön Poika", ja hän heitti assegainsa maahan.
"Tulkaa", sanoin, vieden heidät vaunujen luo.
XII Luku.
DINGAANIN VEDONLYÖNTI.
Kun saavuin vaunujen luo Kambulan ja hänen kahden kumppaninsa seuraamana, näin, että Marais kovasti kiihoittuneena oli joutunut sanasotaan kumpaisenkin miespuolisen Prinsloon ja Meyerin kanssa, rouva Prinsloon ja Marien koettaessa häntä tyynnyttää.
"He ovat aseettomia", kuulin hänen huutavan. "Käykäämme kiinni noihin mustiin paholaisiin ja pitäkäämme heidät panttivankeina."