JABEZIN SANOMA.
Tuona yönä ei ollut ketään iloitsevaa kaupungin kaduilla, eikä ketään, paitsi hovin suojissa ja saleissa, joka olisi juhlinut. Kuljin torin poikki ja huomasin ihmisten kulkevan synkkinä edestakaisin tai kuiskaten puhuvan keskenään. Äkkiä alkoi eräs mies, jonka kasvot oli peitetty kaavulla, puhutella minua sanoen, että hänellä oli sanoma isännälleni, prinssi Setille. Vastasin, etten ota mitään sanomia oudolta muukalaiselta, jolloin hän työnsi päähineen taaksepäin, ja minä näin, että se oli Jabez, Merapin setä. Minä kysyin häneltä, oliko hän totellut prinssiä ja vienyt profeetan ruumiin, tuon, joka oli yrittänyt murhata Merapin, Gosheniin ja kertonut vanhimmille syyn miehen kuolemaan.
"Olen", vastasi hän, "eivätkä vanhimmat olleet vihaisia prinssille siitä. He sanoivat, että heidän lähettiläänsä oli mennyt pitemmälle kuin mitä hänellä oli oikeutta, sillä ne eivät milloinkaan olleet käskeneet häntä kiroamaan Merapia, vielä vähemmin yrittämään ottaa häntä hengiltä, ja että prinssi teki oikein tappaessaan sellaisen, joka olisi tehnyt murhan hänen kuninkaallisten silmiensä edessä. Kuitenkin he lisäsivät, että tuo kirous, jonka pappi kerran oli lausunut, varmasti kohtaisi Merapia joko toisella tai toisella tavalla."
"Mitä hänen sitten pitäisi tehdä, Jabez?"
"En tiedä, kirjuri. Jos hän palaa kansansa luo, kenties hänet vapautetaan siitä, mutta silloin hänen varmasti on naitava Laban. Se on hänen valittavanaan."
"Ja mitä te tekisitte, jos olisitte hänen sijassaan, Jabez?"
"Luulen, että olisin siellä, missä olen, ja tekisin itseni hyvin rakkaaksi Setille. Onhan mahdollista, että kirous menee hänen ohitseen, sillä sitähän ei ole laillisesti hänelle määrätty. Mitä tietä hän astuneekin, surut odottavat, ja pahinta kaikista, nainen toivoisi saavansa tyydyttää sydämensä ennen kuin se kuolee, varsinkin jos tuo sydän on sattunut kääntymään sellaiseen, josta tulee farao."
"Miksi sanotte: 'Josta tulee farao', Jabez?" kysyin minä, sillä me seisoimme aivan kahden yksinäisessä paikassa.
"Sitä en voi sanoa teille", vastasi hän sukkelasti, "kuitenkin käy niin kuin sanon. Hän, joka on valtaistuimella, on hullu niinkuin Meneptah oli hullu, ja taistelee voimaa vastaan, joka on mahtavampi kuin hänen, kunnes se painaa hänet maahan. Ainoastaan prinssin sydämessä loistaa viisauden valo. Se, minkä tänään näitte, on vain ensimmäinen monista ihmeistä, kirjuri Ana. En voi sanoa enempää."
"Mikä sitten on asianne, Jabez?"