"Kiitän sinua! En tahdo matkustaa vaunuissa sakaalin kanssa."
"Sakaali! En pidä Saptahista, mutta miten Egyptin kuninkaallisesta verestä syntynyt olisi sakaali! Sitten on vielä visiiri Nehesi tai saattojoukon kenraali, jonka nimen olen unohtanut."
"Luuletko, Userti, että haluan puhella valtion talouden hoidosta tuon vanhan rahasäkin kanssa, tai kuunnella kerskailuja teoista, joita hän ei koskaan ole tehnyt sodassa nubialaisia julmureita vastaan?"
"En tiedä, puoliso. Mistä sitten puhelisit tämän Anan kanssa? Runcista, luullakseni, ja muista sellaisista hullutuksista. Tai kenties Merapista, Israelin kuusta, jota molemmat, kuten olen huomannut, pidätte niin suloisena. Hyvä, tehkää miten tahdotte! Sanot minulle, etten voi seurata sinua tuolle matkalle, minä juuri vihitty puolisosi, ja nyt huomaan, että se onkin siksi, että haluat täyttää paikkani juttujen kirjoittajalla, jonka löysit jonakin päivänä. Onnellista matkaa, herraseni", ja hän nousi tuoliltaan kooten viittansa laahukset molemmin käsin.
Silloin suuttui Seti.
"Userti", sanoi hän polkien jalkaansa, "et saa käyttää sellaisia sanoja. Tiedät hyvin, etten ota sinua mukaani, koska tuolla hebrealaisten keskuudessa voi piillä vaaroja. Sitäpaitsi, eihän se ole Faraonkaan tahto."
Prinsessa kääntyi ja vastasi kylmän kohteliaasti:
"Pyydän anteeksi ja kiitän, että ajattelet minun turvallisuuttani.
En tiennyt, että tuo tehtävä olisi niin vaarallinen. Ole varovainen,
Seti, ettei kirjanoppinut Ana tuota mitään harmia."
Sen sanottuaan kumarsi hän ja katosi oviverhojen taa.
"Ana", sanoi Seti, "sanokaa minulle, sillä en koskaan ole ollut nopea laskennossa, montako minuuttia on tästä hetkestä huomen aamun neljänteen tuntiin, jolloin käsken vaunujeni olemaan kunnossa? Ja tiedättekö, onko mahdollista matkustaa Goshenista läpi rämeikköjen ja palata takaisin Syrian kautta? Tai, jollei se käy laatuun, kulkea erämaiden halki Thebeen ja purjehtia Niiliä alas keväällä?"