"Oi! Prinssi, prinssi", sanoin, "pyydän teitä, lähettäkää minut pois. Antakaa minun mennä minne tahansa, jonne ei hänen Korkeutensa prinsessan ääni minua saavuta."
"On kummallista, miten samalla lailla me ajattelemme joka asiassa, Ana, yksinpä Merapistakin ja kuninkaallisten naisten kielistä. Te ette mene. Jos on kysymys menemisestä, on muita, jotka menevät ensin. Sitä paitsi te ette voi mennä, vaan teidän on pysyttävä ja kannettava kuormanne, kuten minäkin kannan omaani. Muistakaa särjettyä pikaria, Ana."
"Muistan, prinssi, mutta mieluummin haluaisin tulla ruoskituksi raipoilla kuin tuollaisilla sanoilla, joita minun on kuunneltava."
Kuitenkin samana yönä, poistuttuani prinssin luota, sain kuulla tuon oikullisen, tai kenties viisaan kuninkaallisen naisen suusta miellyttävämpiä sanoja. Hän lähetti noutamaan minua ja minä menin suuresti peloissani. Hän istui pienessä kammiossaan yksin, ainoastaan toisessa päässä huonetta istui vanha, kunnianarvoisa nainen, joka näytti olevan kuuro, sellaisen prinsessa kenties oli vartavasten valinnut. Userti pyysi minua kohteliaasti istuutumaan häntä vastapäätä ja puheli minulle näin:
"Kirjanoppinut Ana, pyydän teiltä anteeksi, että ollessani suuttunut ja väsynyt sanoin teille ja teistä tänään sellaista, jonka nyt toivoisin jättäneeni sanomatta. Tiedän hyvin, että te, joka olette Egyptin korkeasäätyistä sukua, ette kerro sitä ulkopuolella näitä seiniä."
"Kieleni leikattakoon pois sitä ennen", vastasin.
"Näyttää siltä, kirjanoppinut Ana, että herrani prinssi pitää teistä paljon. Miten ja miksi se tapahtui niin äkkiä, te kun olette mies, en ymmärrä. Mutta olen varma siitä, että teissä täytyy olla paljon rakastettavaa, kotka prinssi ei ole milloinkaan tietääkseni osoittanut suurempaa huomiota kenellekään, joka ei todella olisi mitä kunnioitettavin ja arvokkain. Nyt kun asiat ovat näin, on selvää, että teistä tulee hänen Korkeutensa suosikki, miehen, joka ei muuta mieltään sellaisissa seikoissa, ja että hän kertoo teille kaikki salaiset ajatuksensa, kenties sellaisetkin, jotka hän salaa neuvonantajilta tai vieläpä minultakin. Lyhyesti sanoen, te tulette mahtavaksi tässä valtakunnassa ja kenties eräänä päivänä mahtavimmaksi — Faraon jälkeen — vaikka vielä näytätte ainoastaan yksityiskirjurilta.
"En tahdo teeskennellä teille, että minä toivoisin näin käyvän, minä, joka päinvastoin toivon, että puolisollani olisi vain yksi todellinen neuvonantaja — minä. Kuitenkin minä, nähdessäni, että niin on, painan alas pääni, toivoen, että kaikki kävisi parhaiten. Jos joskus kateus valtaisi minut ja puhuisin teille ilkeitä sanoja, kuten tänään, pyydän anteeksi jo edeltäpäin sitä, mikä ei vielä ole tapahtunut, kuten äsken pyysin anteeksi sitä, mikä on tapahtunut. Pyydän teitä, kirjanoppinut Ana, että tekisitte parhaanne vaikuttaaksenne prinssiin vain hyvää, sillä sen, jota hän rakastaa, on helppo johtaa häntä. Myöskin pyydän teitä, joka olette nopea ja tarkka, kuten huomaan, ottamaan selkoa kuninkaallisen hovimme valtiollisista asioista, ja jos on tarpeellista, tulemaan minun luokseni saamaan ohjeita siihen. Silloin teistä tulee kykenevä neuvomaan prinssiä oikein, jos hän kääntyisi teidän puoleenne."
"Kaiken tuon tahdon tehdä, teidän Korkeutenne, jos se vain on minun vallassani. Vaikka mikä minä olen, että toivoisin saada tehdä polkua kuninkaalle? Sitäpaitsi tahtoisin lisätä tämän, että prinssi on lopultakin sellainen, joka aina valitsee oman tiensä."
"Saattaa olla niin, Ana. Ainakin kiitän teitä. Pyydän myös, olkaa varma, että minä olen aina teidän ystävänne enkä vihollisenne, vaikka toisinaan luonteeni kiivaus, jota ei koskaan ole hillitty, voi johtaa teidät ajattelemaan toisin. Sanon teille vielä erään asian, jonka tulee pysyä salaisuutena meidän kesken. Tiedän, että prinssi rakastaa minua pikemmin ystävänä kuin puolisona, ja ettei hän itse olisi halunnut tätä avioliittoa, mikä on kenties luonnollistakin. Tiedän vielä, että hänen elämäänsä tulee muita naisia, vaikka ne ovat paljon harvalukuisempia kuin toisilla kuninkailla on tapana, sillä häntä on sangen vaikea miellyttää. Sitä en voi valittaa, koska se johtuu maamme tavoista. Pelkään ainoastaan yhtä seikkaa — että joku nainen, joka ei enää olisi hänelle vähäpätöinen, ottaisi Setin sydämen ja tekisi hänet kokonaan omakseen. Tässä asiassa, kirjanoppinut Ana, kuten muissakin pyydän apuanne, sillä haluan tulla Egyptin kuningattareksi täydellisesti enkä ainoastaan nimellisesti."