"Minä luulin, että koko maailma rukoilee rakkauden jumalatarta, neiti. Mutta mitä rukoilitte? Onko kenties joku mies, jonka haluaisitte omaksenne?"
"Ei ole", vastasi hän vihaisesti.
"Miksi sitten tarvitsee sydämenne niin paljon apua, kuten äsken pyysitte? Onko kenties joku, jota ette halua?"
Hän painoi päänsä alas eikä vastannut mitään.
"Tule, veli", sanoi prinssi, "tämä neito on väsynyt meihin ja minä sanon, että jos hän olisi rehellinen nainen, vastaisi hän kysymyksiimme paljon kernaammin. Menkäämme ja jättäkäämme hänet. Kun hän ei voi kulkea, voimme ottaa hänet myöhemmin, jos haluamme."
"Herrat", sanoi hän, "olen iloinen, että menette, sillä hyeenat ovat turvallisempaa seuraa kuin kaksi miestä, jotka uhkaavat myydä avuttoman naisen orjuuteen. Kuitenkin, kun nyt eroamme enää milloinkaan tapaamatta toisiamme, tahdon vastata kysymykseenne. Rukouksessa, jota ette hävenneet kuunnella, en pyytänyt saada rakastajaa, vaan pyysin päästä eroon eräästä."
"Nyt Ana", sanoi prinssi purskahtaen nauruun ja heittäen pois mustan viittansa, "saatte ottaa selville sen onnettoman miehen nimen, josta neiti Merapi haluaa päästä eroon, sillä minä en uskalla."
Tyttö tuijotti häntä kasvoihin ja päästi hiljaisen huudahduksen.
"Ah!" sanoi hän. "Olin tuntevinani äänenne, kun kerran unohditte osanne. Prinssi Seti, luuleeko teidän ylhäisyytenne, että oli ystävällisesti tehty ilveillä yksinäisen ja peloissaan olevan kanssa?"
"Neiti Merapi", vastasi hän hymyillen, "älkää suuttuko; te ette kertonut meille mitään, jota emme olisi tienneet. Kaiketi muistatte, että sanoitte Taniksessa olevanne kihloissa ja se kuului äänestänne. — Sallikaa minun nyt sitoa haavanne."