"En tiedä sitä, ystävä. Isälläni on omat mielipiteensä, ja myös prinsessa Usertilla. Ehkä se johtuu siitä, ettei hän tahdo muuttaa isänsä, Rameseksen, menettelytapaa, tai siitä, että hän on itsepäinen sellaisia kohtaan, jotka vastustavat hänen tahtoansa. Tai saattaa olla syynä se, että häntä pidättää tällä tiellä joka jumalain lähettämä mielettömyys, joka tuottaa Egyptille tappiota ja häpeää."
"Silloin, prinssi, ovat kaikki papit ja ylhäisö myös hulluja, kreivi
Amenmeseksestä alkaen."
"Niin sinne, minne farao johtaa, papit ja ylhäisö seuraavat. Kysymys on siitä, kuka johtaa faraota? Tässä on hebrealaisten temppeli. Menkäämme sisään."
Astuimme alas vaunuista, joihin minä puolestani olisin kernaammin jäänyt, ja menimme ympäröivän savimuurin portista temppelin ulkopihalle, joka oli näin hebrealaisten viikon seitsemäntenä, pyhäpäivänä, täynnä rukoilevia naisia. Nämä eivät olleet huomaavinaan meitä, vaikka tarkastelivatkin meitä silmäkulmiensa alta. Kuljimme heidän ohitseen ja tulimme ovelle, jonka kautta pääsimme toiselle pihalle, joka oli varustettu katolla. Siellä oli paljon miehiä, jotka murisivat meidät nähdessään. He olivat kokoontuneet kuuntelemaan valkoviittaista pappia, jolla oli päässään oudonnäköinen päähine ja rinnallaan joitakin koristeita. Tunsin tuon miehen, hän oli pappi Kohath, joka oli kertonut prinssille niin paljon hebrealaisen uskonnon salaisuuksia, koska tämä halusi ne tietää. Nähdessään meidät lopetti hän heti puheensa, luki jonkun kiireisen siunauksen ja tuli tervehtimään meitä.
Minä odottelin prinssin takana, sillä pidin parhaana vartioida hänen selkäänsä noitten rajujen miesten keskuudessa, enkä siksi kuullut, mitä pappi sanoi hänelle kuiskaamalla tässä pyhässä paikassa. Kohath vei hänet etemmäksi saadakseen hänet pois ahdingosta, luullakseni. He tulivat pienen temppelin päähän, jossa oli muutama porras, joiden yläpuolella riippui paksu ja raskas väliverho. Prinssi, astuessaan eteenpäin, ei huomannut alimmaista porrasta tuossa hämärässä valossa. Hänen jalkansa tarttui siihen ja hän horjahti eteenpäin. Estääkseen kokonaan kaatumasta tarttui hän verhoon siitä kohden, missä sen molemmat puoliskot yhtyivät ja veti sen mukanaan auki, jolloin tuli näkyviin tavallinen, pieni huone, jossa oli alttari. Siinä oli kaikki, mitä minulla oli aikaa huomata, sillä samassa hetkessä vihan karjunta tärisytti ilmaa ja puukot välähtelivät hämärässä.
"Egyptiläinen häpäisee pyhäkön!" huusi joku. "Laahatkaa hänet ulos ja tappakaa hänet!" kiljui toinen.
"Ystävät", sanoi Seti kääntyen heidän hyökätessään päin, "jos olen tehnyt jotakin pahasti, oli se vahingossa —"
Hän ei voinut sanoa enempää, sillä he olivat hänen kimpussaan tai oikeammin minun, joka olin hypähtänyt hänen eteensä. He tarttuivat jo vaatteisiini ja minun käteni oli miekan kahvassa, kun pappi Kohath huusi:
"Israelin miehet, oletteko hulluja? Tahdotteko saattaa faraon vihan päällemme?"
He pysähtyivät hetkeksi ja heidän johtajansa huusi: