Unta, aina vaan unta. Unia äänistä, kasvoista, auringon- ja kuunvalosta ja itsestäni, uusia ja yhä uusia; unia huutavista joukoista ja ennen kaikkea, unia Merapin silmistä, jotka katselivat minua kuin kaksi loistavaa tähteä taivaalta. Sitten viimein herääminen ja sen mukana kipua ja pahoinvointia.
Ensiksi luulin, että olin kuollut ja makasin haudassa. Vähitellen sitten huomasin, etten ollut haudassa, vaan hämärässä huoneessa, joka oli tuttu minulle, olin omassa huoneessani Setin palatsissa Taniksessa. Tuossa lähellä vuodetta, jossa makasin, oli oma arkkuni täynnä käsikirjoituksia, jotka olin tuonut Memphiksestä. Koetin nostaa vasenta kättäni, mutta en voinut, ja katsoessani alas näin, että käsivarteni oli sidottu kuin muumiolla. Se toi minulle jälleen mieleen ajatuksen, että olin sittenkin kuollut, jos kuolemassa voisi olla näin paljon kärsimystä. Suljin silmäni ja ajattelin tai vaivuin joksikin aikaa horroksiin.
Maatessani siinä kuulin ääniä. Yksi niistä oli varmaankin lääkärin, joka sanoi: "Niin, hän jää eloon ja paranee ennen pitkää. Tuo isku päähän, joka teki hänet tiedottomaksi niin moneksi päiväksi, oli pahin hänen haavoistaan, mutta sekin särki vain luun eikä vahingoittanut aivoja. Haavat käsivarsissa paranevat helposti ja tuo rautapaita, joka oli hänen päällään, suojeli muuta ruumista iskuilta."
"Olen iloinen, lääkäri", vastasi ääni, jonka tunsin Usertin ääneksi, "sillä epäilemättä, jollei olisi ollut Anaa, olisi hänen korkeutensa joutunut kuoleman omaksi. On kummallista, että sellainen, jota en luullut muuksi kuin uneksivaksi kirjuriksi, osoitti olevansa niin urhoollinen soturi. Prinssi sanoo, että tämä Ana tappoi kolme tuollaista koiraa omin käsin ja haavoitti muita."
"Se oli oivallisesti tehty, teidän korkeutenne", vastasi lääkäri, "mutta vieläkin oivallisempaa oli, että hän edeltäpäin varasi tuon jälkijoukon ja paikalla lähetti ajajan kutsumaan sen avuksi. Se kuuluu olleen hebrealainen nainen, joka todella pelasti hänen korkeutensa hengen, kun hän unhottaen sukupuolensa pisti kuoliaaksi murhaajan, joka puristi prinssiä kurkusta."
"Siten kertoi prinssi, mikäli ymmärsin", hän vastasi kylmästi. "On ihmeellistä, miten heikko ja lopen väsynyt tyttö on työntänyt miekan läpi jättiläisen selän aina rintaan asti."
"Ainakin hän varoitti häntä hyökkäyksestä, teidän korkeutenne."
"Niin sanotaan. Kenties Ana pian kertoo meille totuuden, miten kaikki tapahtui. Hoitakaa häntä hyvin, lääkäri, ja te ette jää ilman palkintoa."
Sitten he poistuivat yhä keskustellen, ja minä makasin hiljaa ajatuksissani ja ihmetellen, sillä nyt palasi vähitellen muistini.
Vähän myöhemmin maatessani yhä silmät suljettuina, sillä tuo hämärä valokin näytti vaivaavan niitä, tuntui minusta kuin kuulisin naisen pehmeitä askelia vuoteeni vierestä ja tuntisin hyvää tuoksua, jota tulee naisen puvusta ja hiuksista. Katsoin ja näin Merapin tähden kaltaiset silmät, jotka katselivat minua juuri samalla lailla kuin olin unessa nähnyt.