"Se, joka puhuu vain puolet totta, on haitallisempi kuin valehtelija. Istuitteko te sitten vaunuissa, kirjuri, tekemättä mitään silloin kun prinssi taisteli henkensä edestä? Vai juoksitteko karkuun? Puhu, Seti, ja sano, minkälaista osaa tämä mies näytteli, hyvääkö vai huonoako?"
Prinssi kertoi minun osanotostani taisteluun sellaisin sanoin, jotka ajoivat veren kasvoilleni. Hän kertoi myös, että minä olin määrännyt tuon kaksikymmenmiehisen vartijajoukon seuraamaan huomaamatta meitä, pukenut kaksi harjaantunutta sotilasta juoksijoiksi ja taistelun alussa lähettänyt ajajan apua hakemaan. Hän kertoi myös haavoittumisestani, ja että olin vasta aivan äsken parantunut. Hänen lopetettuaan sanoi farao:
"Tiedän, että tuo kertomus on tosi, sillä olen kuullut sen muiltakin.
Kirjuri, olette tehnyt hyvin. Tulkaa tänne."
Menin horjuvin askelin ja polvistuin hänen majesteettinsa eteen. Hänen kaulassaan riippui ihanat, kultaiset vitjat. Hän otti ne ja heitti ne pääni yli sanoen:
"Koska olette osoittautunut sekä uskolliseksi että viisaaksi, annan teille tämän mukana kuninkaan neuvonantajan ja seuralaisen arvonimen, ja oikeuden kaiverruttaa sen myös hautakiveenne. Menkää, kirjuri Ana, neuvonantaja ja kuninkaan seuralainen."
Vetäydyin pois hämmentyneenä, ja kun astuin Setin ohi, kuiskasi hän korvaani:
"Pyydän teitä, Ana, älkää luopuko prinssin seurasta, vaikka olette päässytkin kuninkaan seuralaiseksi."
Sitten farao määräsi, että vartioston päällikön oli saatava virkaylennystä ja lahjoja oli annettava jokaiselle sotilaalle; ja lapsille, joiden isät olivat kaatuneet, oli annettava eläke; kaksinkertainen eläke noiden kahden miehen perheille, jotka olin pukenut juoksijoiden valepukuun. Tämän tehtyään puhui farao jälleen hitaasti ja miettien, käskien ensin kaikkien seuralaisten ja vartijoiden poistua huoneesta. Minäkin olin menemäisilläni, mutta vanha Bakenkhonsu tarttui viittaani sanoen, että uusi neuvonantajan arvo antoi minulle oikeuden jäädä sinne.
"Prinssi Seti", puhui farao, "kaiken tämän jälkeen, mitä olen kuullut, huomaan tuon kertomuksesi kummalliseksi. Sitäpaitsi, sen luonne on aivan erilainen kuin kreivi Amenmeseksen ja upseerien. Neuvot minua päästämään israelilaiset minne he vain haluavat mennä, muutamien rasitusten tähden, joita he joskus ovat kärsineet, jotka rasitukset kuitenkin ovat tehneet heidät lukuisiksi ja rikkaiksi. Tuota neuvoa en aio noudattaa. Mieluummin haluan lähettää sotajoukon Goshenin maahan lähettämään tuon kansan, joka yhdistyi salaliittoon murhatakseen Egyptin prinssin, lännen portin läpi, siellä palvelemaan Jumalaansa taivaassa tai helvetissä. Niin, lyömään heidät aina harmaahapsisista rintalapsiin asti."
"Kuulen, farao", sanoi Seti levollisesti.