"Minulla ei ole mitään noituutta", vastasi hän hyvin hiljaa.
"Tottelin käskyä, ei muuta." Kii nauroi katkerasti ja kysyi:
"Pitäisikö kahden, joilla on sama ammatti, tuhlata aikaansa hullutuksiin? Kuulkaa nyt. Kertokaa minulle salaisuutenne ja minä kerron teille omani, ja yhdessä vedämme sitten Egyptiä niinkuin vaunuja."
"Minulla ei ole mitään salaisuuksia, minulla on vain usko", sanoi jälleen Merapi.
"Nainen", jatkoi Kii, "nainen tai paholainen, tahdotteko minusta ystävän vai vihollisen? Minut on häväisty täällä, sillä minuun eikä jumalaansa, papit luottivat saadakseen teille kuoleman. Sen voin kuitenkin vielä saada anteeksi. Valitkaa nyt ja muistakaa, että niinkuin ystävyyteni tuottaa teille valtaa, elämän ja mukavuutta, niin vihani vetää teidät häpeään ja kuolemaan."
"Te olette suunniltanne ettekä tiedä, mitä sanotte. Sanon teille, ettei minulla ole mitään taikakeinoja, joita voisin neuvoa tai olla neuvomatta", vastasi hän ymmärtämättä tai välittämättä papin puheista ja kääntyen pois. Kii mutisi joitakin kirouksia, joita en voinut kuulla, kumarsi tomuläjälle, joka oli ollut jumalan kuvapatsas, ja hävisi pyhäkön pylväitten taa.
"Oho-ho!" nauroi Bakenkhonsu. "Enpä turhaani ole elänyt näin kovin vanhaksi, sillä nyt näyttää, että meillä on uusi jumala Egyptissä, ja tuossa on hänen naisprofeettansa."
Merapi tuli prinssin luo.
"Oi, Amonin ylipappi", sanoi hän, "sallitteko minun poistua, sillä olen hyvin väsynyt?"