"Minä kuulen, oi Ayesha", vastasi Leo, "mutta minua kauhistuttaa astua tuohon hirvittävään liekkiin, vaikka en tosin olekaan mikään pelkuri. Mistä tiedän, ettei tuli tuhoa minua kokonaan? Silloinhan olen mennyttä miestä ja menetän myöskin sinut, Ayesha. Joka tapauksessa minä kuitenkin koetan."
Ayesha mietti hetkisen ja sanoi sitten:
"Eihän ole ihmeellistä, että pelkäät, Kallikrates. Mutta sanohan, rakas: jos näet minun seisovan tulessa ja tulevan luoksesi vahingoittumattomana, niin tohditko silloin mennä?"
"Kyllä", vastasi hän. "Menen vaikka kuolisinkin. Olenhan jo sanonut, että menen vaikka heti."
"Minä myös!" huudahdin minä.
"Mitä sanotkaan, Hollyseni!" naurahti Ayesha heleästi. "Minä luulin, ettet tahdo pidentää elämääsi. Miten tämä on selitettävissä?"
"En tiedä", vastasin minä. "Sydämeni käskee minua koettamaan tulen voimaa. Tahdon elää."
"Hyvä on", sanoi Ayesha. "Sinulla on sentään hitunen järkeä. Minä aion kylpeä toisen kerran elämän tulessa, sillä tahdon mielelläni lisätä kauneuttani ja pidentää elämääni, jos se vain on mahdollista. Mitään vahinkoa se ei ainakaan voi minulle tehdä."
"Minulla on myöskin toinen ja pätevämpi syy", jatkoi hän hetkisen kuluttua, "minkätähden haluan vielä kerran seisoa elämän tulen patsaassa. Viime kerralla riehui sydämessäni intohimojen palo ja minä olin raivoissani tuolle egyptiläiselle Amenartakselle ja sentähden ovat intohimot ja tuo viha ahdistaneet minua kaikista ponnistuksistani huolimatta tuosta murheen päivästä alkaen hamaan tähän hetkeen saakka. Mutta nyt on toisin. Nyt olen onnellinen ja puhdas mieleltäni ja sellainen tahdon aina ollakin. Sentähden karkoita sydämestäsi kaikki pahuus, Kallikrates, kun annat tulen hyväillä jäseniäsi. Levitä sielusi siivet ja kohoa korkealle kaiken alhaisen yläpuolelle. Uneksi äitisi suudelmasta ja muistele jalointa ja kauneinta, mistä olet milloinkaan unelmissasi haaveillut. Jos olet hyvä ja jalo uudelleen syntymisesi peloittavana hetkellä, niin sellaisena iäti pysyt."
"Valmistaudu siis kuin viimeistä hetkeäsi varten; ajattele, että sinun on pian astuttava varjojen maahan, eikä kunnian portista elämän ihanaan, valtakuntaan, oi Kallikrates. Valmistaudu, sanon minä!"