"Holly", toisti hän lausuen tuon sanan hieman vaivaloisesti, mutta mitä suloisimmalla äänenpainolla, "ja mitä merkitsee 'Holly'?"
"'Holly' on eräs okainen puu", sanoin minä.
"Niinkö. Sinä muistutatkin todella okaista puuta. Olet väkevä ja ruma, mutta sydämesi on rehellinen, ellen erehdy, ja olet sauva, johon voi turvallisesti nojata. Sinä osaat myöskin ajatella. Mutta, oi Holly, älä seiso siellä, vaan tule istumaan tänne minun viereeni. En tahdo nähdä sinun ryömivän edessäni noiden orjien tavoin. Olen kyllästynyt heidän matelemiseensa ja pelkoonsa; välistä ollessani närkästynyt minun tekee mieleni tuhota heidät kokonaan ja nähdä jälkeenjääneiden kalpenevan kauhusta aivan sydänjuuria myöten."
Lumivalkealla kädellään hän piti verhoa sivulla päästääkseen minut sisälle. Noudatin väristen kehoitusta. Tuo nainenhan oli hirmuinen olento. Esiripun sisäpuolella oli pieni noin kahdentoista jalan levyinen ja kymmenen jalan pituinen kammio, jossa oli pieni leposohva ja pöytä. Pöydällä oli hedelmiä ja ruukussa kristallikirkasta vettä. Taampana oli kivestä hakattu kastemaljaa muistuttava astia, joka oli myöskin reunojaan myöten täynnä kirkasta vettä. Huoneessa palavien lamppujen valo oli leppoisan viihdyttävä ja rauhoittava ja ilmassa tuntui suloinen tuoksu, joka näytti lähtevän Hänen ihanasta tukastaan ja hohtavan valkoisista vaatteistaan. Seisahduin epäröiden pöydän ääreen.
"Istu", sanoi Hän viitaten sohvaan. "Älä pelkää minua. Jos siihen olisi syytä pelkosi kestäisi kauan, sillä minä surmaisin sinut heti. Ole siis aivan huoleton."
Istahdin sohvan päähän kastemaljan tapaisen vesiastian viereen ja Hän asettui hiljaa sohvan toiseen päähän.
"No, Holly", sanoi hän, "mistä johtuu, että puhut arabiankieltä? Se on oma äidinkieleni, sillä olen syntyjäni arabialainen. Isäni oli Yarabin, Kahtanin pojan sukua ja olen syntynyt vanhassa Ozalin kaupungissa Yamanin maakunnassa, jota sanotaan onnelliseksi. Mutta kielesi on hieman erilainen kuin mitä me puhuimme muinoin. Se ei soinnu yhtä kauniisti kuin Hamyarin heimojen helisevä kieli, jota olin tottunut kuulemaan. Muutamat sanat näyttävät muuttuneen ja muistuttavat näiden amahaggerien puhetta, joilla on oma murteensa. Kun puhun heidän kanssaan, tuntuu minusta kuin puhuisin jotakin vierasta kieltä."
"Olen opetellut sitä monta vuotta", vastasin minä. "Sitä puhutaan myöskin Egyptissä ja muuallakin."
"Siis sitä puhutaan vieläkin ja Egypti on vieläkin olemassa? Ja mikä on nykyisen faaraon nimi? Ehkä aina vain joku persialaisen Ochuksen jälkeläinen? Tahi ovatko Akemeniidit jo kukistuneet, sillä siitä on kauan kun Ochus hallitsi?"
"Persialaiset katosivat Egyptistä melkein kaksituhatta vuotta sitten ja sen jälkeen ovat Ptolemaiot, roomalaiset ja monet muut hallinneet Niiliä ja kadonneet kun heidän aikansa on tullut", vastasin minä hämmästyneenä. "Miten on mahdollista, että voit tietää jotakin persialaisesta Artaxerxeestä?"