"Kirottu olkoon hän, koska hän ei luopunut rakastetustani."
Liekki nousi ja laski jälleen.
Kuin äärettömän tuskan kiduttamana hän painoi kädet kasvoilleen ja huusi epätoivoisesti:
"Mitä tämä kostonhuuto enää hyödyttää? Hän voitti minut ja meni eikä kostoni häntä enää tavoita."
Sitten hän aloitti manauksensa uudelleen, ja entistä kiihkeämmin:
"Kirottu olkoon hän, niissä ikinä hän lieneekin. Saavuttakoon kiroukseni hänet kaikkialla ja häiritköön hänen rauhaansa."
"Kirottu olkoon hän kaikkialla tähtien avaruuksissa. Hänen varjonsa olkoon kirottu."
"Saavuttakoon kiroukseni voima hänet sielläkin."
"Kuulkoon hän sielläkin ääneni. Kätkeytyköön hän synkimpään pimeyteen."
"Tapaan hänet vielä kerran ja silloin hän on vaipuva epätoivon pohjattomaan kuiluun."