"Mitä uneksit, oi Ayesha?" kysyin minä välinpitämättömästi.
"Minä uneksin", vastasi hän nopeasti, "eräästä, jota vihaan ja toisesta, jota rakastan", ja ikäänkuin kääntääkseen keskustelun toisaalle hän sanoi henkivartioston päällikölle arabiankielellä:
"Miehet tuotakoon eteeni."
Päällikkö kumarsi syvään, sillä henkivartijat ja mykät palvelijat eivät olleet heittäytyneet maahan, ja meni miehineen erääseen käytävään oikealla.
Luolassa vallitsi syvä äänettömyys. Hän nojasi hunnutettua päätään käteensä ja näytti vaipuneen ajatuksiinsa kansanjoukon maatessa edessämme yhä liikkumatonna. Siellä ja täällä käänsi joku varovaisesti päätään kurkistaakseen meitä toisella silmällään. Kuningattaren julkisuudessa esiintyminen näytti olevan niin harvinaista, että muutamat eivät voineet hillitä uteliaisuuttaan, vaan tahtoivat maksoi mitä maksoi katsella häntä tahi oikeammin sanoen hänen vaatteitaan, sillä minua lukuunottamatta ei kukaan ollut milloinkaan nähnyt hänen kasvojaan. Vihdoin näkyi valoja liikkuvan käytävässä ja kuulimme miesjoukon lähestyvän. Henkivartijat ilmestyivätkin pian ja heidän mukanaan parikymmentä eloon jäänyttä vainolaistamme, joiden luonnostaan synkillä kasvoilla nyt kuvastui kauhu, joka näkyi vallanneen heidän villit sydämensä. Heidät asetettiin riviin korokkeen eteen ja he olisivat katselijoiden tavoin heittäytyneet maahan, ellei Hän olisi kieltänyt heitä.
"Ei", sanoi hän suloisimmalla äänellään, "seisokaa, minä pyydän. Ehkä piankin saatte maata, niin että väsytte", lopetti hän nauraen sointuvasti.
Minä huomasin rikollisten rivin vavahtavan kauhusta ja vaikka nämä olivatkin tunnottomia roistoja, tunsin minä kuitenkin sääliä heitä kohtaan. Muutamia minuutteja, ehkä pari, kolme, kului synkässä äänettömyydessä, jonka aikana Hän näkyi pään liikkeestä päättäen — mehän emme tietystikään voineet nähdä hänen silmiään — tarkastelevan tutkivasti jokaista syytettyä erikseen. Vihdoin hän kysyi minulta hiljaa ja harkitsevasti:
"Tunnetko, oi vieraani, jota kotimaassasi sanotaan Okaiseksi Puuksi, nämä miehet?"
"Kyllä, oi kuningatar, melkein jokaisen", vastasin minä ja huomasin heidän tuijottavan minuun kuullessaan sanani.
"Kerro siis minulle ja koko tälle suurelle joukolle tapaus, josta olen kuullut."