Täten vaadittuna puhumaan minä kerroin lyhyesti ihmissyöjäin juhlasta ja palvelijaraukkamme kiduttamisyrityksestä. Minua ei keskeytetty kertaakaan. Kaikki läsnäolijat, niin syytetyt kuin muutkin, kuuntelivat vaieten kertomustani. Kun olin lopettanut, mainitsi Ayesha Billalin nimen ja kohottamatta päätään maasta vanhus vahvisti kertomuksen todenperäisyyden. Muita todistajia ei kuultu.
"Olette kuulleet", sanoi Hän vihdoin kylmän kirkkaalla äänellä, joka oli aivan erilainen kuin hänen tavallinen äänensä — tämän salaperäisen olennon huomattavimpia ominaisuuksia oli, että hän saattoi ihmeellisellä taidolla sovittaa äänensä tilanteiden mukaan. "Onko teillä tähän mitään sanottavaa, te niskurit lapset; voitteko millään puolustaa käytöstänne?"
Seurasi hetken hiljaisuus, kunnes vihdoin eräs keski-ikäinen, leveä rintainen ja hienopiirteinen mies, jonka silmät olivat terävät kuin haukan, alkoi selittää, että käskyssä, jonka he olivat saaneet, oli puhuttu vain valkoisten miesten hengen suojelemisesta eikä sanaakaan niiden mustasta palvelijasta. Erään naisen houkuttelemina, joka ei ollut enää elossa, he olivat aikoneet surmata hänet hehkuvalla ruukulla maan vanhan ja kunnioitettavan tavan mukaan sekä sitten syödä hänet. Sokeassa raivossaan he olivat käyneet meidänkin kimppuumme ja katuivat nyt vilpittömästi tekoaan. Hän lopetti puheensa nöyrästi armoa rukoillen. Ehkä "Hän-jota-täytyy-totella" suuressa viisaudessaan harkitsisi olevan kyllin suuren rangaistuksen, kun heidät tuomittaisiin karkoitettaviksi soille joko kuolemaan tahi elämään aina asianhaarojen ja mahdollisuuksien mukaan. Mutta minä näin hänen kasvoistaan, ettei hän odottanutkaan armoa.
Miehen puhetta seurasi mitä syvin hiljaisuus. Lamppujen lepattavat liekit loivat jättiläisvarjoja luolan kallioseinille ja koko tilaisuus oli niin omituinen ja satumainen, etten ole milloinkaan muulloin nähnyt sen kaltaista, en edes tuossa noidutussa maassakaan. Korokkeen edessä makasivat katselijat maassa liikkumattomina kuin kuolleet ja heidän tiheät rivinsä häipyivät etempänä vallitsevaan synkkään hämärään. Tämän makaavan kuulijakunnan edessä seisoivat syytetyt koettaen näyttää välinpitämättömiltä ja siten peitellä luonnollista kauhuaan.
Oikealla ja vasemmalla seisoivat valkopukuiset, suurilla keihäillä ja veitsillä aseistetut henkivartijat ja mykät mies- ja naispalvelijat katselivat näytelmää uteliain silmin. Kaikkien yläpuolella istui istuimellaan tuo hunnutettu valkoinen nainen, jonka koko olemus näytti sädehtivän suloa ja kauhistuttavaa voimaa. Häntä näytti ympäröivän jonkun näkymättömän valon aiheuttama loistava sädekehä. Minä en ole milloinkaan nähnyt häntä peloittavampana kuin hän oli tuossa tuomioistuimella istuessaan kostoa suunnitellen.
Vihdoin hän julisti tuomion.
"Te koirat ja käärmeet", aloitti hän matalalla äänellä, joka tiukkeni vähitellen niin, että luolan seinät kajahtelivat, "te ihmislihan syöjät, te olette rikkoneet kaksinkertaisesti. Ensiksikin te olette karanneet näiden muukalaisten kimppuun, jotka ovat valkoihoisia, ja joiden palvelijan te olisitte kiduttaneet kuoliaaksi. Tästä rikoksesta olette jo kuoleman ansainneet. Mutta ei siinä kaikki. Te olette uskaltaneet olla minulle tottelemattomia. Enkö minä lähettänyt teille sanaa Billalin, palvelijani, mukana, joka on perhekuntanne isä? Enkö minä käskenyt ystävällisesti ja vieraanvaraisesti kohdella näitä muukalaisia, jotka te olisitte siitä huolimatta surmanneet, elleivät he olisi olleet aivan ennenkuulumattoman vahvoja ja urhoollisia? Eikö teille ole hamasta lapsuudesta opetettu, että Hiyan laki on aina voimassa? Pieninkin tottelemattomuus rangaistaan kuolemalla. Eikö isänne ole teille opettanut teidän ollessa vielä pieniä lapsia, että minun sanaani on ehdottomasti toteltava? Yhtä hyvin voitte käskeä tämän luolan sortua päällenne tahi auringon pysähtyä kuin toivoa minun muuttavan tapojani tahi peruuttavan sanani teidän mielenne mukaan. Sen te hyvin tiedätte, te hullut. Mutta teidän sydämenne on täynnä pahuutta, joka kuohuu pinnalle kuin lähteet keväällä. Ellei minua olisi ollut, niin te olisitte kuolleet sukupuuttoon jo satoja vuosia sitten — pahuudessanne te olisitte tuhonneet toisenne. Koettamalla surmata nämä muukalaiset, jotka ovat vieraitani ja etenkin niskuroimalla minua vastaan te olette ansainneet rangaistuksenne. Vietäköön teidät kidutusluolaan, jossa teidät annettakoon kiduttajien haltuun, ja ne teistä, jotka vielä elävät huomenna auringon laskiessa, surmattakoon samalla tavalla kuin te aioitte surmata tämän vieraani palvelijan."
Hän vaikeni ja kansanjoukko vavahti kauhusta tuomion kuultuaan. Syytettyjen näennäinen välinpitämättömyys hävisi heti, kun he käsittivät miten hirveä heille tuomittu rangastus todellakin oli. He heittäytyivät maahan ja heidän tuskansa, kun he itkien ja valittaen rukoilivat armoa, oli niin kauhea nähdä, että minäkin käännyin Ayeshan puoleen ja pyysin häntä säästämään heidän henkensä, tahi ainakin hiukan lieventämään julmaa tuomiotaan.
"Hollyseni", sanoi hän jälleen kreikan kielellä, jota minun oli hieman vaikea ymmärtää, vaikka osaankin vanhan ajan kreikkaa paremmin kuin moni muu, sillä Ayeshan lausumistapa oli suuresti erilainen kuin meidän nykyaikainen teoriioihin ja vanhoihin perimätietoihin perustuva lausumistapamme — "Hollyseni, se ei käy päinsä. Jos minä olisin armelias noita raatelevaisia susia kohtaan niin te ette voisi olla hetkeäkään varmat hengestänne. Miten luulet minun hallitsevan tätä kansaa? Minullahan on vain yksi ainoa henkivartijarykmentti, josta ei ole mitään turvaa. He ovat vain käskyläisiäni. Kansa pelkää minua ja siinä on voimani. He ovat verenhimoisia kuin tiikerit ja joka hetki he olisivat valmiit karkaamaan kimppuunne ja juomaan verenne, jos he uskaltaisivat. Mutta he eivät uskalla, sillä he tietävät ja tuntevat minun voimani. Noin kerran sadassa vuodessa minun täytyy istua näin oikeutta ja tuomita parikymmentä roistoa kidutukseen ja kuolemaan. Älä luule, että minä tahdon olla julma ja nauttia noiden raukkojen kärsimyksistä. Mitä hyötyä minulla siitä olisi? Niillä, jotka elävät kauan, ei ole mitään intohimoja, Hollyseni, lukuunottamatta tapauksia, jolloin heidän koko mielenkiintonsa on kohdistunut johonkin määrättyyn seikkaan. Vaikka minä näytän surmaavan vihoissani tahi kun mieleni on murtunut, niin asian laita ei ole kuitenkaan siten. Olethan nähnyt, miten tuulen näkymätön voima kiidättää pilviä taivaan huimaavassa korkeudessa. Samoin on minunkin laitani, oi Holly. Minun mielentilani ja näennäiset päähänpistoni ovat kuin pilviä, jotka näyttävät alituisesti muuttavan suuntaansa ilman mitään syytä, mutta näitäkin pieniä pilviä ohjaa tarkoin määrätty voima. En tee mitään ilman jotakin tarkoitusta. Ei, miesten täytyy kuolla ja kuolla siten kuin olen käskenyt." Samassa hän kääntyi henkivartioston päällikköön päin ja lausui juhlallisesti:
"Tuomio pantakoon heti täytäntöön!"