"Ei", vastasi Ayesha hiljaa, "eihän maailma voi menettää sinunlaistasi miestä. Kauneus on niin harvinainen. Älä siis kiitä minua, joka olen onnellinen tulostasi."
"Kas vain, vanha veikko", sanoi Leo minulle englanninkielellä, "hän on sangen kohtelias. Näyttää siltä kuin olisimme lopultakin joutuneet oikein hienoon seuraan. Toivon, ettet ole laiminlyönyt tilaisuuksiasi. Suuri Jupiter, mitkä ihanat käsivarret!"
Minä nyhtäisin häntä takin helmasta saadakseni hänet vaikenemaan, sillä näin Ayeshan silmien välähtävän hunnun takana hänen tarkastellessaan minua kiinteästi.
"Minä toivon", jatkoi Ayesha, "että palvelijani ovat pitäneet sinusta hyvää huolta. Jos tässä kurjassa paikassa voidaan puhua mukavuudesta, niin voit olla varma, että se on kaikki vain sinua varten. Enkö voisi tehdä mitään muuta hyväksesi, oi muukalainen?"
"Kyllä, oi kuningatar", vastasi Leo nopeasti. "Tahtoisin hyvin mielelläni tietää, minne tuo nuori nainen, joka hoiti minua, on mahtanut mennä?"
"Tarkoitatko tyttöä, jonka näin luonasi?" kysyi Ayesha. "En tiedä, missä hän nyt lienee; hän sanoi vain menevänsä, ilmoittamatta mihin. Ehkä hän tulee takaisin, ehkä ei. Sairaan hoitaminen on väsyttävää ja nämä raakalaisnaiset ovat hyvin huikentelevaisia."
Leo kävi sangen synkäksi nämä sanat kuullessaan.
"Sepä oli kummallista", sanoi hän minulle englanninkielellä. Sitten hän kääntyi Ayeshaan päin. "Minä en voi ymmärtää", sanoi hän; "tämä nuori nainen ja minä — me — no niin, me olimme hiukan niinkuin välilöissä."
Ayesha naurahti sointuvasti ja muutti taitavasti puheenaihetta.