Nero valaisi puutarhansa tervaan kastetuilla kristityillä ja me katselimme nyt samanlaista näytelmää, joka oli luultavasti ensimmäinen laatuaan hänen päiviensä jälkeen. Mutta onneksi eivät meidän lamppumme olleet eläviä ihmisiä.
Näytelmä oli kuitenkin niin kamala ja hirvittävä, että on melkein mahdotonta sitä kuvata. Tässä tuntemattomien vainajien käyttämisessä elävien huvittelun valaistukseen oli jotakin sanomattoman hirveätä ja jotakin hyvin lumoavaakin. Samalla kun se kauhistutti, se antoi myös paljon ajattelemisen aihetta. Molempien, niin elämän kuin kuolemankin ivaahan se oikeastaan oli. Muinaisuudessa eläneet ja ammoin sitten kuolleet henkilöt, jotka olivat ehkä olleet maailman mahtavimpia, olivat nyt tässä valaisemassa raakalaiskansan hurjaa tanssia!
Nuo Kôrin muinaiset kansalaiset paloivat yhtä nopeasti kuin he olivat veistokuvista ja kirjoituksista päättäen eläneetkin. Heti kun joku muumio oli palanut nilkkoihin saakka, mikä kesti parikymmentä minuuttia, potkaistiin jalat sivulle ja toinen asetettiin sijaan. Ilotulitus jatkui koko ajan yhtä suurenmoisesti ja liekit kohosivat sähisten ja räiskyen noin kolmenkymmenenkin jalan korkeuteen valaisten kauas pimeyteen, jossa amahaggerien tummat varjot vilahtelivat kuin helvetin tulta kohentelevat paholaiset. Tuijotimme kauhuissamme, mutta samalla kuin lumottuina tuota kummaa näkyä, ja melkein odotimme henkien, joiden asuinsijoja nuo ruumiit olivat muinoin olleet, ilmestyvän pimennosta kostamaan häpäisijöilleen.
"Minä lupasin näyttää sinulle harvinaisen näyn, Hollyseni", nauroi Ayesha, jonka hermoihin ei mikään näyttänyt vaikuttavan, "ja, katso, minä olen pitänyt sanani. Tälläkin on opetuksensa. Älä luota tulevaisuuteen, sillä kuka voi sanoa, mitä tulevaisuus tuopi tullessaan. Elä siis vain päivä kerrallaan äläkä koeta välttää kaiken katoavaisuutta. Miltähän luulisit noista kauan sitten unohdetuista ylhäisistä miehistä ja naisista tuntuneen, jos he olisivat tienneet, että he kerran palaisivat soihtuina raakalaisten tanssitilaisuudessa tahi kiehuttaisivat näiden lihakattiloita? Mutta katsohan, tanssijat tulevat nyt, kaunis joukko — vai mitä? Näyttämö on valaistu ja esitys voi siis alkaa."
Hänen vielä puhuessaan me huomasimme tumman joukon, noin sata miestä ja naista, joilla oli ruumiinsa verhona vain tuo tavanomainen leopardin nahka vyötäisillään, lähestyvän kahdessa rivissä tulipiiriä. Kaamean hiljaisuuden vallitessa he järjestäytyivät meidän eteemme ja tanssi — jonkinlainen pahojen henkien karkelo — alkoi. Meidän mielestämme se oli jonkinlainen pantomiimi, jonka aihe oli todellakin hirveä. Luolien synkkyys näyttää painaneen leimansa tämän peloittavan kansan luonteeseen ja heidän leikkinsä ja huvituksensa ovat kotoisin haudoista, joissa he asustavat. Mikäli ymmärsin tarkoitti esitys ensin jonkun murhaajan pyydystämistä, muuttuen sitten tämän elävältä hautaamiseksi, jolloin luuloteltu uhri taisteli raivoisasti vastaan. Näytelmä loppui hurjaan hyppimiseen maassa tuskissaan kiemurtelevan murhamiehen ympärillä. Sanaakaan ei lausuttu, vaan suoritettiin näytteleminen alusta loppuun vain eleillä. Ruumissoihdut sähisivät kaameasti ympärillämme ja kauhun väreet alkoivat karmia selkääni.
Esitys keskeytyi kuitenkin aivan odottamatta. Ensin huomasin jotakin levottomuutta tanssijoiden keskuudessa ja äkkiä syöksyi heidän piiristään eräs kookas nainen, jonka olin nähnyt olevan innokkaimpia hyppijöitä, horjuen ja hyppien meitä kohti. Hän oli tuon kiihkoisen tanssin aiheuttamassa haltioituneessa tilassa ja huusi tullessaan:
"Musta vuohi, tuokaa minulle musta vuohi, minun täytyy saada musta vuohi!" Kamalasti huutaen hän kaatui samassa maahan ja kirkui kieritellen itseään sinne ja tänne: "Antakaa minulle musta vuohi!"
Useimmat tanssijat olivat kokoontuneet heti hänen ympärilleen toisten vielä taampana jatkaessa hurjaa temmellystään.
"Häneen on mennyt piru!" huudahti joku. "Menkää hakemaan musta vuohi.
Kas niin, piru, ole nyt hiljaa, ole oikein kiltti! Saat heti vuohen.
Sitä mentiin jo sinulle hakemaan."
"Tahdon mustan vuohen, antakaa minulle musta vuohi!" huusi tuo maassa piehtaroiva onneton jälleen.