"Kuten tahdot, oi kuningas!" vastasin minä huolettomasti. "Unesi ei tiedä varmastikaan mitään hyvää, ja tuon tulen putoaminen katollesi on mitä huonoin enne. Mutta —" Jätin lauseen kesken.
"Mutta — mitä mutta, Mopo, sinä uskoton palvelija?"
"Mutta kaikessa typeryydessäni minusta tuntuu, oi kuningas, että on parempi katkaista käärmeeltä pää kuin häntä, sillä pää voi elää hännättäkin, mutta ei häntä ilman päätä."
"Tarkoitat siis, Mopo, ettet sinä eikä kukaan toinenkaan voi milloinkaan puhutella prinssejä kuninkaallisella nimellä, jos he kuolisivat? Kuulinko oikein, Mopo?"
"Mikä olen minä voidakseni vaatia prinssin verta?" vastasin minä.
"Päätä sinä, oi kuningas!"
Mietittyään hetkisen Chaka sanoi: "Kuulehan, Mopo, voisiko tuon saada tehdyksi vielä tänä yönä?"
"Kaikki ovat menneet sotaan, oi kuningas, niin että meillä on täällä vain kourallinen sotureita, jotka nekin ovat useimmat prinssien väkeä ja voisivat ehkä antaa iskun iskusta."
"Mutta miten me sitten —?"
"En tiedä, oi kuningas. Sinullahan on tuolla joen toisella puolella eräs rykmentti, jota sanotaan kuolemanrykmentiksi. Huomenna keskipäivällä se jo voisi olla täällä, ja silloin —"
"Puhut järkevästi, Mopo-lapseni — huomenna siis. Lähetä sana kuolemanrykmentille ja katso, ettet petä minua, Mopo."