Molemmat olivat valmiit antamaan minulle yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista kilpaillen auliudessa kuin kaksi nuorukaista, jotka eivät oikein tiedä, mitä luvata isälle, jonka tytön he molemmat tahtovat naida. Kuuntelin päätäni ravistaen, kunnes molemmat vihdoin vannoivat päänsä, isänsä Senzangaconan luiden ja monen muun pyhän asian nimeen, että minusta tulisi heidän, kuningasten, jälkeen valtakunnan ensimmäinen mies, jonka käsiin sotajoukkojen ylin johto uskottaisiin, jos vain sanoisin, miten Chaka saataisiin hengiltä ja he pääsisivät kuninkaiksi. Kun he olivat vannoneet, lausuin minä punniten tarkoin joka sanan:
"Joen toisella puolella olevassa kylässä majailee kaksi rykmenttiä eikä vain yksi, oi prinssit. Toisen nimi on kuolemanrykmentti ja se rakastaa Chaka-kuningasta, joka on kohdellut hyvin sen sotureita antaen heille runsaasti karjaa ja paljon vaimoja. Toista sanotaan mehiläisrykmentiksi, jonka soturit saavat nähdä nälkää ja kaipaavat karjaa ja tyttöjä; sitäpaitsi on prinssi Umhlangana tuon rykmentin komentaja, ja se rakastaa häntä. Suunnitelmani on tämä — sen sijaan että lähettäisin Chakan nimessä kuolemanrykmentille käskyn saapua tänne, lähetänkin Umhlanganan nimessä sanan mehiläisrykmentille olla täällä huomenna aamupäivällä. Kumartukaa lähemmäksi, oi prinssit, niin että voin kuiskuttaa korviinne."
He noudattivat kehoitustani, ja minä kuiskuttelin pitkän tovin kuninkaan surmaamisesta Senzangaconan poikien hyväksyessä suunnitelmani yksimielisesti. Sitten nousin ja ryömin majasta kuten olin tullutkin, ja herätettyäni muutamia sotureita, joihin luotin, minä lähetin heidät nopeasti matkalle yön selkään.
XXI. CHAKAN KUOLEMA.
Aamulla Chaka ilmestyi pari tuntia ennen keskipäivän hetkeä majasta, jossa hän oli istunut valveilla koko yön, mennen pienehköön aitauksen ympäröimään majaan, joka oli noin viidenkymmenen askeleen päässä. Minun tehtäväni oli nimittäin joka aamu valikoida paikka, johon neuvonantajat kokoontuivat neuvotteluihin ja jossa kuningas tutki niitä, jotka hän aikoi tappaa, ja tänään olin valinnut yllämainitun paikan. Saattelin kuningasta kulkien tahallani hänen jäljessään, ja hän katsahti minuun olkansa yli kysäisten hiljaa:
"Onko kaikki reilassa, Mopo?"
"Kyllä, oi Musta", vastasin minä. "Kuolemanrykmentti on pian täällä."
"Entä prinssit? Missä he ovat, Mopo?"
"Naistensa luona, oi kuningas, olutta latkivat ja hempukkainsa helmassa uinailevat."
Chaka hymyili julmasti: "Viimeisen kerran, Mopo!"