"Viimeisen kerran, oi kuningas."
Saavuimme perille ja Chaka istahti pehmeäksi parkitulle härän vuodalle kaisla-aitauksen varjoon. Lähellä seisoi eräs tyttö oluttuoppi kädessään, ja saapuvilla olivat myös Inguazonca-vanhus, Unandin, Taivaiden äidin, veli, sekä Umxamama-päällikkö, jota Chaka rakasti. Hetkisen kuluttua tuli muutamia miehiä kurjensulkia tuoden, joita heidät oli lähetetty jo eilen hakemaan. Miehet vietiin Chakan eteen, joka oli hyvin suutuksissaan, sillä miehet olivat viipyneet hänen mielestään liian kauan. Joukon johtaja sattui olemaan eräs Chakan entinen upseeri, joka oli kunnostautunut monessa tuimassa taistelussa, mutta ei kelvannut enää soturiksi, kun tapparanisku oli katkaissut hänen oikean kätensä. Roteva ja urhoollinen mies.
Chaka tiedusteli häneltä, miksi hän oli viipynyt niin kauan sulkien haussa ja mies vastasi, että linnut olivat lentäneet tiehensä, joten hänen oli täytynyt odottaa niiden paluuta voidakseen saada ne pyydystetyiksi.
"Sinun olisi pitänyt seurata niitä vaikka auringonlaskuun saakka, sinä tottelematon koira?" äyhkäisi kuningas. "Kuolema hänelle ja hänen kumppaneilleen!"
Muutamat rukoilivat armoa, mutta johtaja vain kohotti kätensä tervehdykseen sanoen: "Isä" ja pyysi saada armon esittää pienen pyynnön ennen kuolemaansa.
"Mitä tahdot?" tiuskaisi Chaka.
"Isäni", sanoi mies, "pyydän kahta seikkaa. Olen useasti taistellut vierelläsi monessa taistelussa, ollessamme nuoria, enkä ole kertaakaan kääntänyt sinulle selkääni, oi kuningas. Isku, joka katkaisi käteni, oli suunnattu päätäsi kohti, ja minä väistin sen nostamalla paljaan käteni suojaksesi. Mutta sehän ei kuulu tähän; sinulle elän ja sinulle kuolen. Mikä olen minä pohtimaan kuninkaan käskyä? Pyytäisin sinua, oi kuningas, avaamaan hieman vaippaasi, että silmäni saisivat viimeisen kerran nähdä miehen jäsenet, jota yli kaiken rakastan."
"Pitkäänpä jaarittelet", murahti kuningas. "Mitä vielä?"
"Salli minun sitten sanoa jäähyväiset pojalleni, oi isäni; hän on vielä pieni lapsi — tämän korkuinen", ja hän piti kättään polviensa tasalla.
"Ensimmäinen pyyntösi on myönnetty", sanoi kuningas pudottaen vaippansa, niin että hänen leveä rintansa näkyi. "Toinen täytetään myös, sillä isää ja poikaa en mielelläni eroita. Tuokaa poika tänne; saat sanoa hänelle jäähyväiset, minkä tehtyäsi sinun täytyy surmata hänet omalla kädelläsi, ennenkuin sinut surmataan. Sitäpä onkin hauska katsella."