"Ha, ha!" nauroi kuningas. "No, mitä tuo nukke päällikköni sinulle sanoi?"

"Hän sanoi näin, oi kuningas: 'Kummitusvuoren varjossa istuva Bulalio Tappaja Duguzassa istuvalle Bulalio Tappajalle. Sinulle en veroa maksa, ja jos tahdot saada Itkuntekijä-tapparan, niin tule Kummitusvuorelle sitä hakemaan. Tämän lupaan: saat nähdä eräät tutut kasvot, sillä maailmassa on vielä joku, joka tahtoo kostaa erään Mopon veren!'"

Masilon puhuessa minä olin pannut merkille kaksi seikkaa — kaisla-aitaukseen pistettiin ulkopuolelta keihäs, niin että kärki vähän näkyi, ja mehiläisrykmentin soturit parveilivat lähellä olevan kunnaan rinteillä noudattaen heille Umhlanganan nimessä lähetettyä käskyä. Keihäänkärjen ilmestyminen ilmoitti prinssien olevan piilossa aitauksen takana sovittua merkkiä odottaen, ja että rykmentti oli saapunut, jolloin teko piti tehtämän.

Chaka kavahti ylös julmistuneena. Silmät pyörähtelivät, kasvot nytkähtelivät suonenvedontapaisesti ja vaahto pursusi huulille, sillä hän ei ollut kuullut sellaisia röyhkeitä sanoja kuninkaaksi tultuaan, ja jos Masilo olisi tuntenut hänet paremmin, ei hän olisi tohtinut niitä lausuakaan.

Chaka huohotti hetkisen voimatta ensin sanoa sanaakaan. Vihdoin hän puuskahti pientä keihästään heristäen:

"Se koira! Se koira on todellakin tohtinut sylkeä minua kasvoihin! Kuulkaa kaikki! Vaikka viimeinen hetkeni olisi käsissä, käsken minä, että tuo Tappaja silvotaan jäsen jäseneltä, hän ja koko hänen heimonsa! Ja sinä myös, joka uskallat tuoda minulle sellaiset terveiset tuolta vuoristorotalta. Ja sinä myös, Mopo, sinunkin nimesi mainittiin. Näytän teille heti. Hoi, Umxamama palvelijani! Tapa heti tuo sanansaattajakoira; iske sauvallasi hänen aivonsa mäsäksi. Joutuin! Joutuin!"

Umxamama vanhus syöksyi ylös täyttämään kuninkaan käskyä, mutta ollen jo vanhuudenheikko hän joutui alakynteen, niin että tuo pelosta hurjistunut Masilo tappoi hänet. Inguazonca, Unandin veli, hyökkäsi silloin Masilon kimppuun ja iski hänet kuoliaaksi, mutta haavoittui samassa itsekin. Katsahdin Chakaan, joka seisoi pientä keihästään heristäen, ja minun aivoni toimivat nopeasti, sillä hetki oli tullut.

"Auttakaa!" huusin minä, "kuningas murhataan!"

Kaisla-aitaus murtui ja prinssit Umhlangana ja Dingaan syöksähtivät paikalle kuin kaksi härkää viidakon läpi.

Viittasin Chakaan kuihtuneella kädelläni ja huudahdin: