"Uusien kuningasten tekeminen näyttää luonnistavan sinulta paremmin, Mopo, kuin entisen, joka oli kuninkaasi, pelastaminen jonkun kulkurin kynsistä", sanoi päällikkö silmäillen minua epäilevästi.
Mutta hänen sanoihinsa ei kiinnitetty mitään huomiota, sillä toiset päälliköt lähtivät kuollutta katsomaan toisten rientäessä sotureineen joka taholle huutaen peloissaan, että taivas ja maa sortuisivat ja koko ihmiskunta tuhoutuisi, koska Chaka, kuningas, oli kuollut.
Miten voin minä, jonka päivät ovat luetut, kertoa sinulle, isäni, kaikesta, mitä tapahtui Chakan kuoltua? Jos minä kertoisin kaikki, täyttäisi kertomukseni monta valkoisen miehen kirjaa, joihin noista tapahtumista on muutamia ehkä merkittykin. Siitä syystä olenkin vain lyhykäisesti selostanut muutamia Chakan hallituksen aikana sattuneita tapauksia; aikomuksenihan olikin tarinoida sinulle vain muutamista siihen aikaan eläneistä henkilöistä, joista minä ja Umslopogaas olemme vielä jäljellä — jos Umslopogaas Chakan poika on todellakin vielä elossa.
Sentähden minä sivuutan aivan lyhykäisesti, mitä tapahtui Chakan kuoltua, kunnes Dingaan-kuningas lähetti minut kirveskansan luo vaatimaan, että sen päällikkö, nimeltään Tappaja, luovutettaisiin hänen haltuunsa. Oi, jospa olisin varmasti tiennyt, ettei tuo päällikkö ollut kukaan muu kuin Umslopogaas, olisi Dingaan seurannut Chakan jälkiä kuten Umhlangana, ja Umslopogaas olisi hallinnut kuninkaana Zulukansaa. Mutta minä en tiennyt, valitettavasti! En kuunnellut sydämeni ääntä, joka kuiskasi, että juuri Umslopogaas oli lähettänyt terveiset Chakalle uhaten kostaa erään Mopon kuoleman, ja kun pääsin varmuuteen, oli jo myöhäistä. Olin koko ajan ollut siinä uskossa, että sanat tarkoittivat jotakin toista Mopoa.
Siten voi kohtalo välistä ivata meitä kuolevaisia, isäni. Me luulemme voivamme määrätä kohtalomme, mutta se onkin kohtalo, joka johdattaa meitä, eikä mitään tapahdu ilman kohtalon sallimusta. Täällä maailmassa ovat kaikki saman suuren verkon silmiä, jota Umkulunkulu kädellään hallitsee, ja mitä me teemme tahi jätämme tekemättä, ovat pieni säie tuossa verkossa, joka on niin laaja, että vain ylhäällä asuvan Umkulunkulun silmät näkevät sen kokonaan. Chakakin, ihmistenmurhaaja, ja kaikki, jotka hän on murhannut, ovat vain lyhykäinen rihma tuon verkon laajuuteen verraten. Kuinka voisimme me sitten, isäni, olla viisaat ja ymmärtäväiset, me, jotka olemme vain viisauden välikappaleita? Kuinka voisimme me rakentaa, jotka olemme vain mitättömiä rakennuskiviä? Kuinka voisimme me elävöittää, jotka olemme vain kohtalon helmassa uinuvia lapsosia? Kuinka voisimme me tappaa, jotka olemme vain keihäitä tappajan kädessä?
Chakan kuoltua kehittyivät tapahtumat nopeasti. Ensin sanottiin, että Masilo, tuo muukalainen, oli tappanut Chakan. Sitten levisi huhu, että Mopp-tietäjä, kuninkaan henkilääkäri ja lähin palvelija, oli murhannut kuninkaan, mihin verityöhön nuo molemmat suuret härät, kuninkaan veljet Umhlangana ja Dingaan, Senzagaconan lapset, olivat myös ottaneet osaa. Mutta Chaka oli kuollut, eivätkä maa ja taivas sortuneet, niin että mitäpä se merkitsi? Sitäpaitsi lupasivat nuo molemmat kuninkaat hallita kansaa lempeällä kädellä, keventää Chakan raskasta iestä, ja ahdistuksessa olevat ihmisethän ovat aina valmiit toivomaan jotakin parempaa.
Prinssit olivat siis toistensa ainoat viholliset sekä Engwade, Unandin poika ja Chakan velipuoli. Mutta minä, Mopo, joka olin nyt valtakunnan ensimmäinen mies kuningasten jälkeen ja ylennetty sotavoimien päälliköksi lääkärin ammatin hylättyäni, karkasin mehiläis- ja kuolemanrykmentin keralla Engwaden kimppuun lyöden hänet omassa kylässään. Taistelu oli tuima, mutta lopulta minä kuitenkin tuhosin hänet väkineen kaikkineen; Engwade surmasi kahdeksan miestä, ennenkuin minä tapoin hänet. Palasin sitten Duguzaan niiden harvojen kanssa, jotka olivat jäljellä noista kahdesta rykmentistä.
Tämän jälkeen kuninkaat riitelivät keskenään yhä enemmän, ja minä koetin pysytellä tasapainossa siinä keskivälillä, sillä en ollut selvillä, kumpaista minun oli edullisempi suosia. Lopulta huomasin, että he pelkäsivät minua molemmat, mutta saatuaan ylivallan olisi Umhlangana varmasti surmannut minut, mikä ei ollut taas Dingaanin tarkoitus. Aloin pitää Dingaanin puolta, mutta haihdutin samalla Umhlanganan pelon, niin että sain hänet vihdoin jollakin tekosyyllä vangituksi. Hän meni samaa tietä kuin Chaka-veljensäkin, assegai-tietä, ja Dingaan hallitsi maata yksinään.
Sellainen on tämän maailman prinssien kohtalo, isäni. Minä olen vain mitätön mies ja asemani on nyt äärimmäisen vaatimaton, mutta kolme sellaista olen saattanut kuolemaan surmaten kaksi omin käsin.
Kaksi viikkoa Umhlanganan kuoleman jälkeen palasi tuo sotaretkelle lähetetty suuri armeija Limpopon soilta säälittävässä tilassa, sillä melkein puolet olivat menehtyneet kuumeeseen ja vihollisen ansoihin ja loput olivat surkeasti nälissään. Oli hyvä eloonjääneille, että Chaka oli poissa, sillä muutenpa he olisivat päässeet nopeasti tielle sortuneiden toveriensa luo; eihän oltu kuultukaan jonkun Zulu-armeijan milloinkaan palanneen voitettuna ja ilman saaliin hiventäkään. Sentähden he tervehtivät ilolla kuningasta, joka säästi heidän henkensä, ja Dingaan sai hallita siitä lähtien kenenkään häiritsemättä, kunnes kohtalo löysi hänetkin.