"Ha! Ha!" nauroivat he. "Me kuulemme. Aivan niin. Se on hänen nimensä. Nimitettäköön hänet sillä nimellä tässä Taivaan kasvojen edessä, hänet ja koko hänen sukunsa. Älköön hän sitten kuulko enää milloinkaan mitään muita nimiä!"
Samassa he hypähtivät ylös ja syöksyivät minua kohti Nobela etunenässä osoittaen minua villieläimen hännillä, joita he pitivät kädessään. Nobela sipaisi minua kasvoihin ja huudahti:
"Terve sinulle, Mopo Makedaman poika! Sinä olet tahrinut kuninkaan portinpielet verellä saattaaksesi onnettomuutta kuninkaalle. Hajoitettakoon majasi maan tasalle!"
Minä näin hänen tulevan ja tunsin kuin unessa kasvoihini suunnatun iskun. Kuulin pyöveleiden askeleet heidän kiiruhtaessaan paikalle raastaakseen minut kamalaan kuolemaan, mutta kieleni oli liimautunut kitalakeeni — enkä saanut sanaakaan suustani. Katsahdin kuninkaaseen ja olin kuulevinani hänen mutisevan: "Läheltä piti, ettei osunut!"
Sitten hän kohotti keihäänsä ja kaikki vaikenivat. Pyövelit pysähtyivät, taikurit seisoivat ojennetuin käsin, ja kaikki olivat kuin lumouksen jäykistämät.
"Seis!" sanoi hän. "Astu sivulle, Makedaman poika, jota syytetään rikoksesta! Ja sinä myös, Nobela, astu sinäkin sivulle seuralaisinesi, jotka syytätte häntä! Mitä? Pitäisikö minun tyytyä yhden koiran kuolemaan? Jatkakaa vainuamistanne, te korppikotkat, jatkakaa, joukko joukolta! Päivä on työtä varten, illalla juhlitaan!"
Nousin hämmästyneenä ja astuin sivulle. Naistaikurit astuivat myös hämmästyksen valtaamina sivulle, sillä eihän moista vainuamista oltu nähty milloinkaan tässä maassa. Mies, johon taikuri oli koskenut, oli siihen hetkeen saakka heti tapettu. Miksi siis, ihmettelivät miehet, viivyteltiin tuomion täytäntöönpanoa? Taikurit ihmettelivät myös ja katsoivat kuninkaaseen selvyyttä saadakseen kuten katsotaan ukkospilveen salamaa odotettaessa. Mutta Musta ei virkkanut sanaakaan.
Niin me seisoimme sivulla, ja toinen ryhmä naistaikureita aloitti temppunsa. He työskentelivät kuten edellisetkin, mutta kuitenkin hiukan eri tavalla, sillä taikureiden tapa on, ettei kaksi menettele aivan samoin vainuamisen jalossa taidossa. Ja tämä ryhmä sipaisi useampia kuninkaan neuvonantajia kasvoihin syyttäen heitä rikoksesta.
"Astukaa sivulle!" sanoi kuningas miehille, jotka oli osoitettu syyllisiksi, "ja te, jotka olette saaneet ilmi heidän konnuutensa, yhtykää tuohon joukkoon, joka syyttää Mopoa Makedaman poikaa. Voihan olla, että kaikki ovat syylliset."
Käskyä toteltiin heti ja kolmas ryhmä ryhtyi toimeen. Muutamia uljaimpia sotapäälliköitä mainittiin nyt syyllisiksi ja tämä joukko sai jälleen astua syrjään samoinkuin heidän syyttäjänsäkin.