"Niinkö?" vastasin minä. "Kuninkaan tahto tapahtukoon. Auringon helle on polttava ja matka väsyttää minua. Joka suutelee assegaita, nukkuu sikeästi."

Niin sanoin, isäni, ja sillä hetkellä minä todellakin toivoin saavani kuolla. Maailma oli minulle autio ja tyhjä. Macropha ja Nada olivat menneet, Umslopogaas oli kuollut ja toiset vaimoni ja lapseni oli murhattu. Minulla ei ollut enää voimia alkaa rakentaa uutta kotia, rakkaistani ei ollut ketään jäljellä, ja kaikista päättäen täytyi minun myös kuolla.

Soturit kyselivät seuralaisiltani, oliko puheeni Umslopogaasin kuolemasta ja Macrophan ja Nadan menosta Swazi-maahan totta. Miehet sanoivat: "Kyllä, totta on." Silloin soturit sanoivat vievänsä minut kuninkaan luo, mikä ihmetytti minua suuresti, sillä olin luullut, että he surmaisivat minut heti. Lähdimme liikkeelle, ja pala palalta sain kuulla, mitä kotona oli tapahtunut.

Lähtöni jälkeisenä päivänä oli Chaka saanut kuulla urkkijoiltaan, että toinen vaimoni — Anadi — oli sairas ja puheli kummia asioita kuumehoureissaan. Hän otti silloin kolme soturia mukaansa ja meni majaan auringon laskiessa. Soturit hän jätti oven ulkopuolelle sanoen heille, ettei ketään saanut päästää ulos eikä sisään, ja itse hän astui suureen majaani, jossa Anadi makasi sairaana, kädessään tuo pienoinen assegai, jonka varsi oli kuninkaallista punapuuta. Unandi, Chakan äiti, ja sisareni Baleka, Chakan vaimo, olivat sattumalta majassa, sillä tietämättä, että olin vienyt pois Umslopogaasin, Balekan pojan, nuo houkat naiset olivat jälleen tulleet hyväilemään ja suutelemaan poikaa. Mutta tullessaan majaan he tapasivat siellä kaikki toiset vaimoni ja lapseni. Nämä saivat käskyn poistua, paitsi Moosa, Anadin poika, joka makasi sairaana — sama poika, joka oli syntynyt kahdeksan päivää ennen Umslopogaasia, Chakan poikaa. Moosa sai jäädä majaan ja he suutelivat häntä ja antoivat hänelle imphiä, erästä sokeriruokoa, syötäväksi peläten toisista naisista, minun vaimoistani, näyttävän hyvin kummalliselta, etteivät he välittäneet toisista lapsistani, kun Umslopogaas oli poissa.

Heidän siinä istuessaan pimeni oviaukko äkkiä ja katso, kuningas itse astui sisään ja näki heidän hyväilevän Moosa-lapsukaista. Nähtyään kuka tulija oli, heittäytyivät naiset maahan hänen eteensä ja tervehtivät häntä. Mutta hän hymyili julmasti ja käski heidän istua. Sitten hän puhutteli heitä sanoen: "Ihmettelette varmaankin, äitini Unandi ja vaimoni Baleka, miksi olen tullut tänne Mopon, Makedaman pojan majaan. Sanonpa sen teille: tulin sentähden, että hän on asioitani toimittamassa, ja kuulin hänen vaimonsa Anadin olevan sairaana?-? hänkö se on, joka makaa tuolla? Ja koska olen maan ensimmäinen lääkäri, tulen parantamaan hänet, äitini Unandi ja sisareni Baleka."

Niin hän sanoi katsellen heitä puhuessaan ja ottaen nuuskaa pienen keihäänsä kärjeltä, ja vaikka hänen sanansa olivat lempeät, vapisivat molemmat naiset pelosta, sillä kun Chaka puheli noin, merkitsi se monen kuolemaa. Mutta Unandi, taivaiden äiti, vastasi sanoen, että kuningas oli tehnyt hyvin tullessaan sairaan luo, koska hänen lääkkeensä antoi lepoa ja rauhaa sairaana oleville.

"Aivan niin", vastasi Chaka. "Muuten on hyvin miellyttävää, äitini ja sisareni, nähdä teidän suutelevan tuota lasta. Ette varmaankaan voisi rakastaa häntä enemmän, vaikka hän olisi omaa vertanne?"

Naiset vapisivat jälleen ja rukoilivat sydämessään, ettei Anadi, joka oli sairas, heräisi ja puhelisi järjettömyyksiä houreissaan. Mutta rukoukseen vastattiin alhaalta eikä ylhäältä, sillä Anadi heräsi ja kuultuaan kuninkaan äänen hänen sairaalloiset ajatuksensa kohdistuivat poikaan, jonka hän uskoi olevan kuninkaan lapsen.

"Ah!" sanoi hän nousten istumaan ja viitaten omaan poikaansa Moosaan, joka kavahti säikähtyneenä majan seinää vasten. "Suutele häntä, taivaiden äiti, suutele häntä! Keneksi sanotaan häntä, tuota nuorta leijonan pentua, joka tuottaa meille onnettomuutta? Mopon ja Macrophan pojaksi!" Ja hän nauroi hurjasti, vaikeni ja vaipui takaisin nahkavuoteelleen.

"Mopon ja Macrophan pojaksi", toisti kuningas matalalla äänellä. "Kenen poika hän on sitten, vaimo?"