"Oi, älä kysele häneltä, kuningas!" huudahtivat Unandi ja Baleka heittäytyen maahan, sillä he olivat mielettömät pelosta. "Älä kysele häneltä; hänellä on kummia haaveita, jotka eivät ole sinun korviasi varten. Hän on noiduttu ja hourii."
"Hiljaa!" sanoi Chaka. "Tahdon kuulla, mitä tuo nainen puhelee. Ehkä jokin totuuden tähti pilkoittaa hänelle pimeyden läpi ja minä saan nähdä valkeuden. Kuka hän on sitten, vaimo?"
"Kukako hän on?" vastasi Anadi. "Oletko sinä hullu, koska kysyt, kuka hän on? Hän on — sh! — pane korvasi lähelle, että voin puhua hiljaa, sillä majan seinätkin voivat kuiskata salaisuuden kuninkaalle. Hän on — kuuletko sanani — hän on Chakan ja Balekan, Mopon sisaren, poika, vaihdokas, jonka Unandi, taivaiden äiti, saattoi petoksella tänne, ja jonka hän aikoo viedä kansan eteen, kun maa on kyllästynyt kuninkaan julmuuteen, ja asettaa hänet kuninkaan istuimelle."
"Hän valehtelee, oi kuningas!", huusivat molemmat naiset. "Älä kuule häntä, hän valehtelee. Poika on Moosa, hänen oma poikansa, jota hän ei nyt tunne kuumehoureissaan."
Mutta Chaka nousi ja nauroi julmasti. "Nobela ennusti kuin ennustikin oikein", huudahti hän, "ja minä tein väärin kun tapoin hänet. Vai teit sinä minulle tämmöisen kepposen, äitini! Halusit antaa minulle pojan vastoin tahtoani, pojan, jonka piti kerran tappaa minut. Hyvä on, Taivaiden äiti, alistu siis taivaiden tuomioon! Tahdoit antaa minulle pojan tappaaksesi minut ja saadaksesi hallita; nyt minä, sinun poikasi, tahdon vuorostani ryöstää itseltäni äitini. Kuole, Unandi! — kuole käden iskusta, jonka synnytit!" Ja Chaka iski pienen keihäänsä suoraan äitinsä sydämeen.
Unandi, Taivaiden äiti, Senzangaconan vaimo, seisoi hetkisen päästämättä huudahdustakaan. Sitten hän kohotti kätensä ja veti keihään kyljestään.
"Samoin olet sinäkin kuoleva, Chaka, julmuri!" huusi hän ja kaatui kuolleena majan permannolle.
Siten murhasi Chaka Unandin, oman äitinsä. Kun Baleka näki, mitä tapahtui, pakeni hän majasta emposeniin, ja juoksi niin nopeasti, etteivät ovella seisovat vartijat ehtineet pysäyttää häntä. Mutta omaan majaansa päästyään hänen voimansa pettivät ja hän vaipui tajuttomana maahan. Moosa poikani jäi kauhun lamauttamana paikoilleen, ja Chaka, joka luuli häntä omaksi pojakseen, murhasi hänetkin omalla kädellään.
Sitten hän astui ulos ja jättäen nuo kolme soturia portille vahtiin hän käski komppanian sotureita piirittää majani ja sytyttää ne tuleen. Sen he tekivätkin, ja kun omaiseni syöksyivät ulos, tapettiin heidät, ja ne, jotka eivät tulleet ulos, kuolivat liekkeihin. Siten tuhoutuivat kaikki vaimoni, lapseni, palvelijani ja kaikki, jotka olivat heidän luonaan. Pesä oli poltettu mehiläisineen ja minä yksin olin jäänyt eloon — minä sekä Macropha ja Nada, jotka olivat kaukana.
Chakan verenhimo ei ollut vieläkään tyydytetty, sillä, kuten jo on kerrottu, hän lähetti sanansaattajat matkalle käskien heidän tappaa vaimoni Macrophan ja tyttäreni Nadan ja nuorukaisen, jota sanottiin pojakseni. Mutta minut hän oli käskenyt tuoda elävänä eteensä.