"Kiitän kuningasta hänen armeliaisuudestaan ja lämmittelen mielelläni. Puhu, kuningas, minun lämmitellessäni, ja sinä olet kuuleva totuuden", lausuin minä ylväästi.
Ojensin vasemman käteni, isäni, ja työnsin sen tuleen — en kuitenkaan kuumimpaan kohtaan, vaan liekin latvaan, jossa savukiemurat alkoivat näkyä. Ihoni oli märkä pelon pusertamasta hiestä, eikä tuli ensin tehnyt minulle mitään vahinkoa, mutta minä tiesin tuskien tulevan.
Chaka katseli minua hetkisen hymyillen. Sitten hän sanoi hitaasti ja viivytellen, niin että tuli ehtisi tehdä tehtävänsä:
"Sanopas, Mopo, etkö sinä todellakaan tiedä mitään sisaresi Balekan pojan syntymästä?"
"Tiedän vain tämän, oi kuningas", vastasin minä. "Vuosia sitten synnytti vaimosi Baleka pojan, jonka minä tapoin sinun käskystäsi, ja jonka ruumiin toin nähtäväksesi."
Nyt, isäni, oli kuumuus kuivannut ihoni kosteuden, niin että tuli alkoi kärventää kättäni aiheuttaen minulle suuria tuskia. Mutta siitä ei voinut huomata merkkiäkään kasvoillani, sillä minä tiesin hyvin, että jos värähtäisinkään tahi huudahtaisin, olisin hävinnyt koetuksessa ja joutuisin kuoleman omaksi.
Kuningas lausui jälleen: "Vannotko pääni nimeen, Mopo, ettei poikaani piiloteltu sinun luonasi?"
"Vannon, oi kuningas; vannon sen pääsi nimessä", vastasin minä.
Nyt olivat tuskani niin hirveät, ettei niitä voi kuvaillakaan. Tunsin silmäni pullistuvan kuopistaan, vereni kiehui syöksyen päähäni ja poskilleni vierähti pari verikyyneltä. Mutta kättäni minä pidin tulessa näyttämättä merkkiäkään kärsimyksistäni kuninkaan ja hänen seuralaistensa katsellessa minua uteliaasti. Chaka oli hetkisen vaiti ja tuo hetki tuntui minusta koko elämääni pitemmältä.
"Ah!" lausui hän vihdoin, "minusta näyttää, että sinä alat jo lämmetä, Mopo! Ota kätesi tulesta. Olet kestänyt koetuksen ja minä olen saanut vastauksen. Sydämesi on puhdas, sillä jos siellä olisi ollut vilppiä, niin tuli olisi pakottanut sen esiin ja sinä olisit huutanut surkeasti, Mopo, mikä huuto olisikin ollut viimeisesi!"