Käännyin katsomaan rannalle, jolla seisoin, ja huomasin, että takanani kohosi musta kallioseinämä, valtava ja jyrkkä, jossa oli useita norsunluisia ovia, joista tulvi valoa ja kuului naurua; toisia ovia oli myös, mustia kuin kivihiilestä tehtyjä, ja niistä ammotti pimeys ja kuulin valituksia. Ovien edessä oli istuin, jolla istui ihmeen ihana naisellinen olento. Hän oli pitkä ja solakka, yllään valkoinen vaippa, ja hän ainoa oli valkoinen, ja hänen hiuksensa olivat kuin tulessa sulatettu kulta, ja hänen kasvonsa säteilivät kuin keskipäivän aurinko. Ja minä näin, että nuo joesta tulijat seisahtuivat vielä vettävaluvina naisen eteen ja minä kuulin heidän huutavan:
"Terve, Inkosazana-y-Zulu! Terve, taivaan kuningatar!"
Tuolla ihmeellisellä naisella oli kummassakin kädessään pieni sauva. Oikeassa kädessä oleva oli valkoinen, norsunluinen, ja vasemmassa kädessä musta eebenholtsinen. Ja kun tulijat astuivat valtaistuimen eteen tervehtimään häntä, viittasi hän milloin oikeassa kädessään olevalla norsunluusauvalla, milloin eebenholtsisauvalla. Norsunluusauvalla hän osoitti noita norsunluu-ovia, joista tulvi valoa ja kuului naurua, ja eebenholtsisauvalla hän osoitti noita kivihiiliovia, joista ammotti pimeys ja kuului valituksia. Ja viittausten mukaan astuivat tervehtijät, toiset valoon ja toiset pimeyteen.
Siinä seisoessani saapui pieni joukko joen yli. Katselin heitä ja tunsin jokaisen. Tulijat olivat Unandi, Chakan äiti, vaimoni Anadi, Moosa-poikani ja kaikki muut vaimoni ja lapseni ja ne, jotka olivat tuhoutuneet heidän kerallaan.
He pysähtyivät naisen, Taivaan prinsessan eteen, jolle Umkulunkulu oli uskonut tehtäväksi suojella zulu-kansaa, ja minä kuulin heidän huutavan:
"Terve, Inkosazana-y-Zulu, terve!"
Silloin hän, Inkosazana, osoitti norsunluusauvalla norsunluuovia, mutta he seisoivat paikoillaan hievahtamatta. Silloin hän puhui ensi kerran hiljaisella äänellä, jota oli kaamea kuulla.
"Astukaa sisään, kansani lapset, astukaa sisään valoon ja kirkkauteen.
Miksi viivyttelette?"
Mutta he seisoivat vain paikoillaan ja Unandi lausui:
"Oi Taivaan kuningatar, me viivymme rukoillaksemme rangaistusta hänelle, joka murhasi meidät. Minä, jota maan päällä sanottiin Taivaiden äidiksi, rukoilen sinua, oi Taivaan Kuningatar, kaikkien näiden seuralaisteni puolesta: rankaise häntä, joka murhasi meidät."