"Mitä sinä tarkoitat?" vastasi hän kääntyen puoleeni ja tuijottaen minuun hurjasti. "Oi, sano se jälleen — jälleen, Mopo! Kuolisin ilolla vaikka sata kuolemaa saadakseni tietää, että Umslopogaas elää."
"Ei, Baleka, minä en tiedä mitään, mutta viime yönä näin unta", ja minä kerroin hänelle näkyni kokonaan kuin myös sen, mitä oli tapahtunut sitä ennen.
Hän kuunteli sanojani tarkoin kuin kuninkaan tuomiota elämästä tahi kuolemasta.
"Luulen unesi merkitsevän jotakin, Mopo!" sanoi hän vihdoin. "Olet aina ollut muita erikoisempi, jolle matkojen etäisyydet eivät merkitse mitään. Nyt tiedän, että Umslopogaas elää, ja nyt minä voin kuolla onnellisena. Niin, älä väitä vastaan; minun täytyy kuolla, tiedän sen. Luin kuninkaan silmistä tuomioni. Mutta mitäpä siitä! Eihän se merkitse mitään, kunhan vain prinssi Umslopogaas elää vielä."
"Rakkautesi on suuri, vaimo", sanoin minä, "ja juuri tämä rakkautesi on saattanut meille monet murheet. Ja lopultakin voi käydä niin, ettei sillä voiteta mitään, sillä säälimätön kohtalo vainoaa meitä. Sano nyt, mitä minun pitää tehdä? Pakenenko vai jäänkö tänne jättäen kaikki sallimuksen ja sattumain varaan?"
"Sinun täytyy jäädä tänne, Mopo. Katsos nyt! Minä tiedän kuninkaan mietteet. Hän on peloissaan murhattuaan äitinsä; hän pelkää koko kansan nousevan kostamaan äidinsurmaajalle. Sentähden sanoo hän kaikille, ettei hän tappanut äitiään Unandia, vaan tämä tuhoutui tulessa, joka taikavoimain vaikutuksesta tuhosi kotisi, ja vaikka kaikki tietävät hänen valehtelevan, ei kukaan tohdi väittää häntä vastaan. Täällä toimeenpannaan rikollisten etsiminen, 'vainuaminen', kuten hän sinulle sanoikin, mutta erilainen 'vainuaminen' kuin ennen, sillä sinä ja hän tulette toimittamaan taikureiden tehtävän, ja silloin hän surmauttaa kaikki, joita hän pelkää, kaikki, joiden hän tietää vihaavan häntä hänen pahuutensa tähden ja sentähden, että hän murhasi oman äitinsäkin. Sentähden hän nyt säästi henkesi, Mopo, ja tekee sinusta jälleen mahtavan miehen, sillä jos hänen äitinsä Unandi todellakin kuoli noituuden uhrina, kuten hän sanoo, niin etkö silloin sinäkin kärsinyt yhtä suurta vääryyttä ja eivätkö sinunkin vaimosi ja lapsesi joutuneet saman noituuden uhreiksi? Sentähden, älä pakene! Odota aikaasi ja tule mahtavaksi — mahtavaksi koston suurta hetkeä varten, Mopo veljeni. Sinulla on jo paljon kostettavaa, mutta mittasi on tuleva pian vielä täydemmäksi, sillä kohta tulee minun vuoroni kuolla, jolloin minunkin vereni huutaa sinua kostamaan. Kuule, Mopo. Eikö tässä maassa ole muitakin prinssejä? Mitä tekevät kuninkaan veljet Dingaan, Umhlangana ja Umpanda? Eivätkö he halua päästä valtaistuimelle, kuninkaaksi? Eivätkö he joka aamu nouse vuoteeltaan tunnustellen raajojaan, elävätkö he vielä, ja eivätkö he joka ilta paneudu levolle tietämättä, saavatko he aamulla suudella vaimojaan vai kuninkaan punaisen keihään kärkeä? Lähene heitä, veljeni; hiivi heidän sydämiinsä, urki heiltä heidän mietteensä ja ilmaise heille omasi, ja minä olen varma, että vihdoin tulee Chakan itsensä vuoro astua sisään portista, josta sinunkin vaimosi ovat menneet ja josta minunkin täytyy pian mennä."
Niin puhui Baleka ja poistui jättäen minut mietteisiini, sillä hänen sanansa olivat viisautta täynnä. Minä tiesin aivan hyvin, että kuninkaan veljet olivat ainaisen pelon vallassa, sillä kuninkaan varjo painoi heitä raskaasti. Pandasta ei ollut paljoakaan toivoa. Hän rakasti mukavuutta ja oli osoittanut olevansa vailla tarmoa ja neuvokkuutta. Mutta Dingaan ja Umhlangana olivat toista maata ja heistä saattoi ehkä muovailla nuijan, joka iskisi Chakan kallon sirpaleiksi, lintujen ruoaksi. Mutta Chakan malja ei ollut vielä täysi, joten sopivaa hetkeä oli odotettava.
Mietiskeltyäni asiaa tarpeeksi minä nousin ja menin ystäväni luo hoitelemaan palanutta kättäni, joka vaivasi minua kovin, ja laittelin parhaillaan siteitä, kun lähetti saapui käskemään minua kuninkaan puheille.
Lähdin heti ja tervehdin kuningasta heittäytyen maahan, mutta hän tarttui käteeni ja nosti minut ylös lausuen lempeästi:
"Nouse, Mopo, palvelijani! Olet saanut paljon kärsiä vihollistesi harjoittaman noituuden tähden. Olet menettänyt vaimosi ja lapsesi. Ja minä olen menettänyt äitini. Itkekää, neuvonantajani, antakaa kyyneltenne virtana valua, sillä minä olen menettänyt äitini ja Mopo palvelijani vaimonsa ja lapsensa vihollistemme meihin kohdistaman noituuden tähden!"