Ja kaikki neuvonantajat alkoivat silloin ääneensä itkeä Chakan tuijottaessa heihin synkästi.
"Kuule, Mopo!" sanoi kuningas, kun itku oli vaiennut. "Kukaan ei voi antaa minulle äitiäni takaisin, mutta minä voin antaa sinulle uusia vaimoja, ja lapsia voit sinä vielä saada. Valikoi itsellesi kuusi kuninkaalle varatuista naisista, karjastani saat sata parhainta päätä, ja minun käskyläiseni rakentavat sinulle uuden kodin, joka on entistäsi monin verroin suurempi ja kauniimpi. Nämä lahjoitan sinulle lämpöisellä kädellä ja vielä enemmänkin olet saapa hyvitystä! Uuden kuun ensimmäiseksi päiväksi kuulutan koko kansani koolle suureen neuvotteluun, bandhlaan, johon sinunkin oma heimosi, langeni-heimo, tulee saapuville, ja silloin me molemmat vietämme surujuhlan suuria murheitamme muistellen ja silloin me otamme selville, kuka on kaikki nämä surut aiheuttanut. Mene nyt, Mopo, mene! Ja menkää tekin, neuvonantajani, ja jättäkää minut yksinäni itkemään äitini kuolemaa!"
Siten toteutuivat Balekan sanat, isäni, ja siten minusta tuli Chakan avulla mahtavampi henkilö kuin ennen olin ollutkaan. Valikoin itselleni karjan, parhaimman laatuaan; otin vaimot, joilla ei ollut kauneudessa vertaa, mutta en välittänyt niistä, eikä minulle syntynyt enää lapsia. Sydämeni oli kuin kuihtunut vesa. Chakan tuli oli imenyt voimat ruumiistani, ja suru rakkaitteni menettämisen tähden oli vaimentanut elämänhaluni.
XII.
SUSI-GALAZIN TARINA.
Nyt, isäni, palaan hieman takaisinpäin kertomuksessani, joka on pitkä ja mutkainen kuin polveileva joki, ja kerron, mitä Umslopogaasille tapahtui hänen jouduttuaan leijonan kynsiin. Hän kertoi minulle kaikki, kun vihdoin tapasimme toisemme vuosien kuluttua.
Leijona riensi pitkin loikkauksin tiehensä Umslopogaas hampaissaan. Kerran hän koetti riuhtaista itseänsä irti, mutta peto kiristi vain otettaan, joten hän heittäytyi aivan hervottomaksi ja katseli taaksepäin nähden Nadan kasvot, kun tämä syöksyi aitauksesta huutaen: "Pelastakaa hänet!" Hän näki tytön kasvot ja kuuli nuo sanat, mutta sitten pimeni maailma hänen ympärillään ja hänestä tuntui, että hän vaipui sikeään uneen.
Tuntiessaan kipua reidessään, johon leijona oli häntä purrut, Umslopogaas heräsi pian jälleen ja kuuli jonkun ärjäisevän. Hän katsahti ylös ja näki lähellään leijonan, joka oli hellittänyt hänet hampaistaan. Peto sähisi raivosta ja tuijotti edessään seisovaan kookkaaseen ja rotevaan nuorukaiseen, jolla oli julmat kasvot ja yllään mustan- ja harmaankirjava sudentalja, joka oli kiinnitetty hänen olkapäilleen siten, että yläleuka hampaineen oli hänen päälaellaan. Hän seisoi leijonan edessä suuri sotakilpi toisessa ja raskas raudoitettu nuija toisessa kädessä, ärjähdellen uhkaavasti.
Peto painautui hyppyyn muristen raivoisasti, mutta nuorukainen ei odottanutkaan hyökkäystä. Hän syöksähti eteenpäin ja iski petoa nuijallaan päähän. Isku oli ankara ja osui paikalleen, mutta ei ollut kuolettava, sillä leijona peräytyi takajaloilleen ja iski raivoisasti häntä kohti. Hän ojensi kilven suojakseen, mutta tuo voimakas isku löi kilven takaisin sellaisella vauhdilla, että nuorukainen kaatui selälleen kilven alle ja makasi siinä ulvoen kuin tuskissaan keppuroiva susi. Leijona oli samassa hänen kimpussaan, ja tilanne muuttui mitä uhkaavimmaksi. Nuorukaisella oli vielä kilpi suojanaan, joten leijona ei päässyt häntä heti raatelemaan, mutta Umslopogaas näki, ettei voinut kauan kestää, ennenkuin kilpi väistyisi ja vieras saisi surmansa.
Leijonan rinnassa oli vielä terä syvälle painuneena Umslopogaasin katkennut keihäs, ja nähdessään tämän Umslopogaas päätti painaa keihään sydämeen saakka tahi kuolla. Hän nousi nopeasti, sillä hätä palautti hänen voimansa, ja syöksyi paikalle, jossa leijona ahdisti kilven suojassa kamppailevaa vierasta. Peto ei huomannut häntä, kun hän heittäytyi polvilleen ja tarttuen katkenneeseen keihääseen työnsi sen syvälle pedon ruumiiseen ja väänsi terän ympäri. Nyt se näki uuden vastustajansa ja kääntyi tätä kohti haavoittaen terävillä kynsillään tätä rintaan ja käsivarsiin.