"Swazi-maasta — halakazien heimoa, jonka päällikkö oikeastaan olisin. Kas näin on asian laita: isoisäni Siguyana oli Senzangaconan, Chakan isän, nuorempi veli. Mutta hän riitaantui Senzangaconan kanssa ja hänestä tuli kulkuri. Muutamien Umtetwan miesten kanssa hän tuli sitten Swazi-maahan ja asusti halakazi-heimon luona näiden suurissa luolissa, ja lopulta kävi niin, että hän tappoi heimon päällikön ja anasti tämän paikan. Hänen kuoltuaan hallitsi isäni, mutta maassa oli suuri puolue, joka vihasi häntä sentähden, että hän oli zulu, tahtoen päällikön paikalle oman heimon miehen. He eivät voineet kuitenkaan mitään, sillä isäni hallitsi maata rautaisella kädellä. Minä olin isäni ja hänen ensimmäisen vaimonsa ainoa poika ja syntynyt päälliköksi hänen jälkeensä, minkätähden isäni vihamiehet — heitä oli paljon ja he olivat mahtavia miehiä — vihasivat minuakin. Sellainen oli tilanne viime talvena vuosi sitten, jolloin isäni päätti surmata kaksikymmentä ylimystä, joiden hän tiesi vehkeilleen häntä vastaan. Mutta nämä saivat tietää, mitä oli tulossa, ja houkuttelivat erään isäni vaimon, joka oli heidän sukulaisensa, myrkyttämään hänet. Nainen syötti hänelle myrkyn yöllä, ja aamulla minulle tuotiin sana, että isäni oli sairas ja tahtoi tavata minua. Menin hänen majaansa, jossa tapasin hänet tuskissaan riuhtoillen.
"'Mikä sinua vaivaa, isäni?' kysyin minä. 'Kuka on tehnyt tämän konnantyön?'
"'Olen saanut myrkkyä, poikani', huohotti hän, 'ja hän, joka antoi sitä minulle, seisoo takanasi'. Ja hän viittasi naiseen, joka seisoi ovella pää alaspainuneena ja vavisten nähdessään ilkityönsä seuraukset.
"Tyttö oli nuori ja kaunis ja me olimme olleet ystäviä, mutta minä voin sanoa, etten epäröinyt silmänräpäystäkään, sillä vereni kiehui. En epäröinyt, vaan syöksyin häntä kohti keihäs koholla ja tapoin hänet kaikista rukouksista huolimatta.
"'Hyvin tehty, Galazi', sanoi isäni. 'Mutta varo itseäsi, kun minä olen poissa, sillä nämä swazi-koirat tahtovat karkoittaa sinut ja anastaa paikkasi! Jos sinut karkoitetaan ja sinä kuitenkin jäät henkiin, niin vanno minulle, ettet lepää, ennenkuin olet kostanut kuolemani.'
"'Sen vannon, isäni', vastasin minä. 'Vannon, etten säästä ainoatakaan halakazi-heimon miestä, paitsi omia sukulaisiani; naiset vien orjuuteen ja lapset vankeuteen!'
"'Suuria sanoja nuorukaisen suusta', lausui isäni, 'mutta tuon kaiken olet tekevä, Galazi. Nyt kuolinhetkelläni näen selvästi, että sinä, Siguyanan lapsi, saat vaeltaa koditonna muutamat jäljellä olevat elinvuotesi ja tultuasi erääseen toiseen maahan saat kuolla miehen lailla; ei näin, josta saan kiittää tuota naista.' Tämän sanottuaan hän kohotti päätään, katsoi minuun ja heitti henkensä tuskaisesti parahtaen.
"Astuin majasta raastaen tytön ruumista jäljessäni. Majan edessä oli koolla useita ylimyksiä loppua odottaen, ja minä huomasin heidän synkät katseensa.
"'Päällikkö, minun isäni, on kuollut!' huusin minä korkealla äänellä, 'ja minä, Galazi, joka nyt olen päällikkö, olen surmannut hänen murhaajansa!' Ja minä riuhtaisin tytön ruumiin selälleen heidän eteensä, niin että he saattoivat nähdä hänen kasvonsa.
"Tytön isä sattui olemaan miesten mukana, hän, joka oli houkutellut tyttärensä tuohon konnantyöhön, ja näky saattoi hänet aivan suunniltaan raivosta.