"'Hän on hyvin vanha ja ryppyinen ja hänen tukkansa on aivan valkoinen', vastasin minä. 'Häntä pidetään hulluna, mutta hänen pyynnöstään minä tulin etsimään sinua, oi vainaja, aseenani Vartija, joka oli isäsi ja joka on nyt oleva minun!'
"'Saat pitää sen, Galazi', sanoi ääni, 'sillä vain sinä uskalsit uhmata aaveita antaaksesi minulle rauhan ja haudan levon. Ja kuule, sinä saat myös tietää, mitä tuo vanha velhotar, joka istuu iäisesti tuolla ylhäällä kiveksi kivettyneenä, on minulle ilmaissut, sinä ja eräs toinen. Sudet, joita olet nähnyt, eivät ole oikeita susia, eikä susi, jonka tapoit, ole oikea susi; ei, ne ovat henkiä, pahoja henkiä, vainajia, jotka elivät täällä maailmassa kauan sitten, mutta jotka eivät pääse rauhaan, ennenkuin ihminen heidät surmaa. Tiedätkö, Galazi, miten he elivät ja mitä he söivät? Kunhan päivä valkenee jälleen, niin kiipeä kivinaisen rinnoille ja katso hänen rintojensa välissä olevaan kuiluun. Silloin olet näkevä, miten nuo ihmiset elivät. Ja he ovat saaneet tämmöisen tuomion: heidän täytyy harhailla laihoina ja nälkäisinä sutten haahmossa täällä Kummitusvuoren rinteillä, jossa he muinoin elelivät, kunnes heittävät henkensä ihmiskäden surmaamina. Aina kalvava nälkä pani heidät hyppimään vuodesta vuoteen luitani tavoitellen, ja se, jonka nyljit, oli heidän kuninkaansa ja tuo toinen heidän kuningattarensa.
"Nyt, Susi-Galazi, ilmaisen sinulle tämän: sinusta tulee kummitussutten kuningas, sinusta ja eräästä toisesta, jonka leijona on tuova luoksesi. Kiinnitä tuo musta nahka olkapäillesi ja sudet seuraavat sinua, kaikki kolmesataakuusikymmentäkolme, ja anna hänen, joka tuodaan luoksesi, kantaa tuota harmaata nahkaa. Ne taistelevat puolestanne minne ne viettekin, eivätkä hellitä, ennenkuin kaikki vastustajat ovat kuolleet. Mutta muistakaa tämä, ne voivat metsästää vain siellä, missä ne eläissäänkin kuljeskelivat ravintoaan hankkimassa. Mutta saitpa äidiltäni huonon lahjan — tarkoitan Vartijaa. Ilman sitä et tosin olisi milloinkaan saanut kummitussutten kuningasta hengiltä, mutta Vartijan omistajana saat vihdoin itsekin surmasi. No niin, aamulla sinä sitten kannat minut äitini luo, niin että saan levätä rauhassa paikassa, jossa kummitussudet eivät enää hypi rauhaani häiriten. Olen puhunut, Galazi.'
"Kuolleen ääni hiljeni hiljenemistään ja muuttui yhä ontommaksi, niin että lopulta tuskin kuulin, mitä hän sanoi. Kuitenkin kysyin vielä:
"'Kuka on siis hän, jonka leijona tuo luokseni hallitsemaan kanssani kummitussusia, ja mikä on hänen nimensä?'
"Kuollut vastasi hyvin hiljaa, mutta luolan syvässä hiljaisuudessa minä eroitin sanat:
"'Hän on nimeltään Umslopogaas Tappaja, Zulujen leijonan Chakan poika!'"
Umslopogaas hypähti paikaltaan nuotion äärestä.
"Nimeni on Umslopogaas", sanoi hän, "mutta ei Tappaja, ja minä olen Mopon poika enkä Chakan, Zulujen leijonan. Olet nähnyt unta, Galazi, ja ellet, niin on kuollut valehdellut sinulle."
"Ehkä olet oikeassa, Umslopogaas", vastasi Susi-Galazi. "Ehkä uneksin tahi ehkä kuollut valehteli, mutta vaikkapa hän valehtelikin, niin hän puhui tottakin, kuten saat kuulla.