Umslopogaas ja Susi Galazi istuivat jälleen iltanuotion ääressä luolan suulla, kuten me nyt, isäni, ja Galazi ryhtyi jatkamaan kertomustaan.
"Kuljin pysähtymättä, kunnes tulin joelle, joka oli vielä tulvillaan, mutta vesi oli alentunut sen verran, että jalkani pohjasivat. Kahlasin veteen käyttäen nuijaa sauvanani, ja vesi ulottui olkapäihini saakka, mutta ei korkeammalle. Joku toisella rannalla olija huomasi nyt hartioillani olevan taakan ja suden päänahan päälaellani ja juoksi kylään huutaen: 'Joen yli tulee joku suden selässä ratsastaen!' Ja siitä johtui, että lähestyessäni kylää olivat kaikki kiiruhtaneet minua vastaan paitsi tuo vanha vaimo, joka ei jaksanut kävellä niin kauas. Mutta kun he näkivät minun nousevan kukkulan rinnettä ylös ja huomasivat, mikä istui olkapäilläni, pelästyivät he suuresti. He olivat niin hämmästyneet, etteivät älynneet lähteä juoksuun, vaan peräytyivät hitaasti edelläni toisiinsa painautuen ja sanaakaan sanomatta. Minä etenin myös vaiti ollen ja saavuin vihdoin kylään, jonka portilla tuo vanha vaimo istui ilta-auringon paisteessa. Äkkiä hän katsahti ylös ja huudahti: 'Mikä teitä vaivaa, hyvät ihmiset, kun tulette noin selkä edellä kulkien kuin noitien loihtimat, ja kuka on tuo suuri ja hirveä mies, joka tulee teitä kohti?'
"Mutta väki peräytyi aina vain syvän hiljaisuuden vallitessa, pienet lapset takertuen naisiin kiinni ja naiset miehiin, kunnes he sivuuttivat vaimovanhuksen, jonka taakse he asettuivat kuin soturit rintamaan. Mutta minä astuin vaimon luo ja nostin hänet, joka istui olkapäilläni, vanhuksen eteen sanoen: 'Vaimo, tässä on poikasi, olen riistänyt hänet suurella vaivalla kummitusten kynsistä — niitä on paljon siellä ylhäällä. Toinen jalka puuttuu, enkä voinut sitä löytää. Ota hänet ja hautaa, sillä minä olen jo kyllästynyt hänen seuraansa.'
"Hän katsahti edessään istuvaan ruumiiseen ja ojensi kuihtuneen kätensä irroittaen siteen kuolleen silmiltä. Sitten hän huudahti kimeästi ja lausui kietoen kätensä kuolleen kaulan ympärille: 'Niin, se on minun poikani, jonka minä synnytin, minun oma poikani, jota en ole kahteenkymmeneenviiteen vuoteen nähnyt. Tervetuloa, poikani, tervetuloa! Nyt pääset haudan lepoon, ja minä myös — niin, minä myös!'
"Hän huudahti kimeästi vielä kerran seisoen suorana kädet eteenpäin ojennettuina, mutta samassa purskahti vaahto hänen huulilleen, ja hän kaatui kuolleena poikansa ruumiin päälle.
"Paikalla vallitsi jälleen syvä hiljaisuus, sillä kaikki olivat suuresti peloissaan. Vihdoin huudahti joku: 'Mikä on tämän miehen nimi, joka on riistänyt kummituksilta niiden saaliin?'
"'Nimeni on Galazi', vastasin.
"'Eipä olekaan', sanoi hän. 'Susi on nimesi. Katsokaa tuota suden veristä nahkaa hänen olkapäillään ja päälaellaan!'
"'Galazi on nimeni, mutta te olette sanoneet minua sudeksi', sanoin minä. 'Olkoon niin. Nimeni onkin Susi-Galazi!'
"'Minun luullakseni hän on susi', lausui mies. 'Katsokaa nyt hänen hampaitaan, kuinka ne irvistävät! Hän ei ole ihminen, veljet, vaan susi.'