"'Ei ihminen, eikä susi, vaan noita hän on', virkkoi eräs toinen. 'Kukaan muu ei olisi voinut päästä metsän läpi hänen luokseen, joka istuu ylhäällä vuoren huipulla.'
"'Niin, niin, hän on susi — noita — tappakaa hänet!' huusi väkijoukko. 'Tappakaa tuo susinoita, ennenkuin hän usuttaa aaveet kimppuumme!' Ja he hyökkäsivät minua kohti keihäät koholla.
"'Olen kuin olenkin susi ja noita myös', huusin minä, 'ja kerran vielä minä usutan sudet ja aaveet kimppuunne!' Käännyin ja pakenin niin nopeasti, että he jäivät pian jälkeeni. Juostessani kohtasin tytön, jolla oli kori vihanneksia toisessa kädessä ja tapettu karitsa toisessa. Syöksyin häntä kohti ulvoen kuin susi ja sieppasin häneltä sekä vihanneskorin että karitsan. Kahlasin sitten joen poikki ja yövyin louhikkoon toiselle puolelle sammuttaen nälkäni vihanneksilla ja karitsan lihalla.
"Päivän koittaessa nousin ja ravistelin kasteen sudennahoista. Sitten tunkeuduin metsään ja ulvahdin kuin susi. Kummitussudet tunsivat ääneni ja vastauksia kuului läheltä ja kaukaa. Kuulin niiden jalkojen töminän ja pian parveili niitä ympärilläni kymmenittäin, sadoittain, liehitellen ja hyväillen minua. Laskin niiden lukumäärän, niitä oli kolmesataakuusikymmentä ja kolme.
"Palasin sitten tänne luolaan, ja täällä olen nyt elellyt melkein kaksitoista kuukautta, Umslopogaas, ja minusta on tullut susi-ihminen, sillä sutten keralla minä nyt metsästelen ja riehun; ne tuntevat minut ja tekevät, mitä tahdon. Nousehan, Umslopogaas, olet nyt vahva jälleen, ja ellei rohkeutesi petä, niin saat nähdä väkeni jo tänä iltana. Tule, jos sinulla on uskallusta, Umslopogaas!"
Umslopogaas nousi nauraen hilpeästi. "Nuori olen iältäni!" huudahti hän, "ja voimiltani tuskin täysikasvuisen miehen veroinen, mutta tähän saakka en ole vielä kääntänyt selkääni leijonalle enkä noidalle, en sudelle enkä ihmiselle. Katselkaamme siis armeijaasi — noita mustia ja harmaita sotureitasi, jotka juoksevat neljällä jalalla aseinaan iskuhampaat keihäiden asemesta!"
"Sido ensin naarassuden talja olkapäillesi", neuvoi Galazi, "sillä muutenpa olisi sinusta vain rippeet jäljellä, ennenkuin mies ehtisi laskea sormensa. Katso tarkoin, että hihnat pitävät, sillä muuten sinun käy huonosti."
Umslopogaas sitoi harmaan sudentaljan olkapäilleen nahkahihnoilla, niin että yläleuan hampaat hohtivat hänen päälaellaan, ottaen keihään käteensä, ja kun Galazi oli samoin kiinnittänyt sutten kuninkaan taljan ylleen, astuivat he luolan edessä olevalle tasanteelle.
Galazi seisoi hetkisen aivan hiljaa kuutamossa, ja Umslopogaas näki, että hänen kasvonsa muuttuivat hurjiksi ja petomaisiksi; silmät hehkuivat ja hampaat työntyivät irviin aukenevien huulten takaa. Sitten Galazi kohotti päätään ja ulvahti pitkään kuutamoiseen yöhön. Kolmesti Galazi ulvoi, joka kerta yhä kovemmin, ja ennenkuin kaiut olivat kuolleet yön hiljaisuuteen, kuului vastauksia ylhäältä kallioilta, alhaalta metsän helmasta, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä. Ulvonta läheni lähenemistään, jo kuului jalkojen tömähdyksiä, ja harmaa susi, peloittavan suuri, syöksyi pitkin hypyin heitä kohti paljon muita jäljessään. Ne piirittivät Galazin hyppien häntä vasten hyväilevästi, mutta hän karkoitti ne nuijallaan. Sitten ne äkkiä huomasivat Umslopogaasin ja syöksyivät kita auki tätä kohti.
"Seiso paikallasi, äläkä hievahdakaan!" huusi Galazi. "Älä pelkää!"