Härkä oli pari keihäänheittoa heidän edellään. Umslopogaas hymyili takaisin ja huudahti: "Hyvä on! Nyt viimeinen pinnistys!"
He syöksähtivät eteenpäin ja hetkisen näytti Umslopogaasista, että he seisoivat paikoillaan vieretysten, härkä vain läheni. Sitten hän vielä ponnisti voimiaan ja kiinnitti askeltensa nopeutta, ja katso, kun hän katsoi jälleen sivulleen, oli hän yksinään ja härkä oli sangen lähellä. Kenenkään jalat eivät ole milloinkaan nousseet nopeammin kuin nyt Umslopogaasin. Hän saavutti härän ja läimäyttäen kätensä tämän lautasille hän ponnahti istumaan eläimen selkään kuin valkoinen mies satulaansa. Sitten hän kohotti keihäänsä iskien sen lapojen väliin, jolloin tuo suuri puhveli horjahti, pysähtyi ja kierähti kuolleena tantereelle.
Galazi ehdätti paikalle. "Kuka on nopein, Galazi?" huudahti
Umslopogaas. "Sinäkö vai minä vai susilaumasiko?"
"Sinä, Umslopogaas", huohotti Galazi, joka oli kovin hengästynyt.
"Veroistasi juoksijaa ei ole eikä tule milloinkaan olemaankaan."
Sudet saavuttivat heidät samassa ja olisivat repineet härän kappaleiksi, mutta Galazi karkoitti ne nuijallaan, minkä jälkeen kumppanit levähtivät hetkisen. Sitten lausui Galazi: "Leikatkaamme itsellemme keihäällä viipaleet ja syökäämme."
He tekivät niin, ja kun he olivat lopettaneet ateriansa, viittasi
Galazi susille, jotka karkasivat raadon kimppuun tapellen raivoisasti.
Hetkisen kuluttua olivat vain suurimmat luut jäljellä ja kuitenkin oli
jokainen susi saanut siepatuksi vain pienen murun.
Sitten toverukset palasivat luolaan ja heittäytyivät levolle…
* * * * *
Hiukan myöhemmin kertoi Umslopogaas elämänvaiheensa juurtajaksain Galazille, joka kysyi, eikö Umslopogaas tahtonut jäädä hänen luokseen ja olla hänen veljensä ja hallita hänen kanssaan susilaumaa, vai halusiko hän palata Chakan luo isäänsä Mopoa etsimään.
Umslopogaas vastasi haluavansa mieluummin lähteä etsimään sisartaan Nadaa, jota hän ajatteli päivin ja öin. Hän oli kyllästynyt Chakan suureen kaupunkiin.