"Tänä iltana emme pyydäkään metsän riistaa, pienokaiseni", huusi hän, "vaan ihmisiä, ja tehän pidätte ihmisen lihasta."

Sudet vastasivat mahtavalla ulvonnalla, ikäänkuin ne olisivat ymmärtäneet sanat, ja sitten lauma jakaantui kahtia kuten tavallisesti; naaraat lyöttäytyivät Umslopogaasiin ja urokset seurasivat Galazia, ja pian oltiin nopeasti matkalla rinnettä alas tasankoa kohti. Joki ei pysähdyttänyt kulkua, sen yli uitiin, ja toisella puolella noin kahdeksan keihäänheiton päässä häämötti kylä. Susi-veikot pitivät lyhyen neuvottelun, ja Galazi vei urossudet pohjoiselle portille ja Umslopogaas naaraat eteläiselle. He etenivät äänettömästi, sillä sudet olivat saaneet käskyn olla vaiti, ja pääsivät onnellisesti perille. Portit oli sulettu piikkipensailla, mutta ne raivattiin tieltä käden käänteessä.

Oksien rasahtelu havahdutti pari koiraa, jotka samassa tunsivat Umslopogaasin keralla olevien sutten hajun, sillä tuuli puhalsi siltä suunnalta, ja ne syöksyivät haukkuen eteläportilla pensaiden kimpussa työskentelevän Umslopogaasin kimppuun. Susia oli enää mahdoton hillitä ja koirat silvottiin silmänräpäyksessä, mutta samassa heräsivät myös Chakan soturit ja kylän väki rähinään, ja hypäten ylös he sieppasivat aseensa ja kiiruhtivat ulos. Oli kirkas kuutamo; ja silmäillessään ympärilleen he näkivät erään miehen, sudentalja hartioillaan, rientävän aution karja-aitauksen poikki, jonka pitkä heinikko kätki makuulle laskeutuneet lehmät näkyvistä, ja miehen jäljessä seurasi lukematon joukko susia, mustia ja harmaita. He huudahtivat kauhusta, sanoen aaveiden olevan heidän kimpussaan ja kääntyivät pakoon pohjoista porttia kohti. Mutta, katso, sielläkin he kohtasivat miehen, jolla oli vain sudentalja yllään ja mukanaan suunnaton joukko susia, mustia ja harmaita.

Toiset heittäytyivät maahan kauhun lamauttamina ja toiset koettivat pyrkiä pakoon. Mutta suurin osa sotureita ja joukko kylän miehiä kokoontui yhteen, aikoen taistella aaveita vastaan kuin miehet viimeiseen saakka, vaikkakin he vapisivat pelosta. Umslopogaas ja Galazi ulvahtivat silloin kumeasti ja syöksyivät susineen soturien ja kyläläisten kimppuun, ja hyppivien, riuhtoilevien ja raatelevien sutten ulvonnan säestämä huuto ja ähellys kohosi pilviin saakka. Eivätkä he välittäneet soturien keihäistä ja nuijista. Toiset kyllä nujertuivat veriinsä, mutta toiset riehuivat entistä hurjemmin. Miesjoukko raastettiin pian hajalle ja jokaiseen mieheen oli iskeytynyt kiinni pari kolme tempoilevaa sutta, jotka repivät uhrinsa muutamassa henkäyksessä. Pari miestä pääsi tosin pujahtamaan pakoon, mutta sudet saivat ne pian kiinni jälkiä seuraten, ja miehet saivat surmansa, ennenkuin ehtivät porteille.

Mutta kaikista hurjimmin riehuivat Susi-veikot. Vartija nousi ja laski ja monen täytyi nöyrtyä maahan sen edessä ja Umslopogaasin keihäs välähteli tiheästi kuutamossa. Vihdoin oli kaikki hiljaa, kylän asukkaista ei ollut ainoatakaan elossa, ja sudet, jotka olivat olleet niin kauan nälissään, murisivat äkäisesti ahmiessaan vatsansa täyteen. Kohdatessaan toisensa toverukset nauroivat julmasti, koska he olivat tappaneet heitä pyydystämään lähetetyn joukon. He usuttivat sudet sisälle majoihinkin, joihin kätkeytyneet tapettiin kaikki tahi raahattiin ulos kuolemaan.

Äkkiä syöksähti eräs pitkä ja roteva mies viimeisestä majasta, jossa hän oli ollut piilossa, ja ulkopuolella vaanivat sudet karkasivat häntä kohti repiäkseen hänet kappaleiksi. Mutta Umslopogaas pakotti ne perääntymään, sillä hän oli nähnyt miehen kasvot: mies oli joukon johtaja, jonka Chaka oli lähettänyt surmaamaan hänet.

"Terve sinulle, kuninkaan mies!" huudahti Umslopogaas. "Sanopas nyt meille, mitä sinä teet täällä hänen varjossaan, joka istuu tuolla vuoren huipulla?" Ja hän viittasi keihäällään Kummitusvuoren velhottareen, jota kuu kirkkaasti valaisi.

Mies oli urhoollinen, vaikka hän olikin mennyt piiloon sudet nähtyään, ja vastasi ylväästi:

"Mitäpä se sinuun kuuluu, noita? Kummitussutesi ovat tehneet tehtäväni mahdottomaksi, niin että surmatkoot ne nyt minutkin."

"Eipä hätäillä", sanoi Umslopogaas. "Sanohan, etkö hakenut erästä nuorukaista, Mopon poikaa?"