"Aivan oikein", vastasi mies. "Erästä nuorukaista etsiskelin, mutta tapasinkin joukon pahoja henkiä." Ja hän katsahti saaliin kimpussa ärhentelevään susilaumaan ja värisi.
"Sanohan", jatkoi Umslopogaas kohottaen suden taljan, niin että kuu valaisi hänen kasvonsa, "ovatko nämä kasvot etsimäsi nuorukaisen?"
"Ovat", vastasi mies hämmästyneenä.
"Niin", nauroi Umslopogaas, "ovatpa niinkin. Sinä hullu! Tiesin tehtäväsi ja kuulin sanasi, ja näin minä olen vastannut niihin." Ja hän viittasi kuolleisiin. "Nyt valitse ja nopeasti. Tahdotko juosta sutteni kanssa kilpaa vai tahdotko tapella näitä neljää vastaan?" Ja hän osoitti Valkohammasta ja Harmaakuonoa, Verenjuojaa ja Kuolemaa, jotka tarkkasivat häntä kuolaa valuvin kidoin. "Vai tahdotko otella minun kanssani, ja jos kaadun, niin hänen kanssaan, jolla on nuija ja jonka kanssa minä hallitsen tätä väkeäni, mustaa ja harmaata?"
"Aaveita pelkään, mutta en ihmisiä", vastasi soturi, "olivatpa ne sitten vaikka noitia!"
"Hyvä on!" huudahti Umslopogaas heristäen keihästään.
He syöksyivät toisiaan vastaan ja tuima taistelu alkoi, mutta Umslopogaasin keihäs taittui melkein heti soturin kilpeen, ja hän joutui aseettomaksi. Hän kääntyi pakoon loikkien pitkin hypyin kaatuneiden ja ympärillä parveilevien sutten yli soturin ajaessa häntä takaa keihäs koholla ja pilkkasanoja syydellen. Galazikin ihmetteli Umslopogaasin pakoa; vastassahan oli vain yksi mies. Mutta Umslopogaas kiiruhti vain eteenpäin sinne tänne mutkitellen ja katse koko ajan maahan kiintyneenä ja äkkiä näki Galazi hänen syöksähtävän eteenpäin ja kumartuvan maahan kuin haukka. Samassa hän pyörähti ympäri ja katso, hänellä oli kirves kädessään. Soturi syöksähti hänen kimppuunsa, jolloin Umslopogaas iski, ja suuren keihään kärki, joka oli valmis lävistämään hänet, kirposi helähtäen taittuneesta varrestaan. Umslopogaas iski toistamiseen: kirveen puolikuun muotoinen terä tunkeutui paksun kilven läpi syvälle soturin rintaan, joka heitti kätensä ylös ja kaatui ääntä päästämättä maahan.
"Ah!" huudahti Umslopogaas, "etsit nuorukaista tappaaksesi hänet, mutta löysitkin kirveen, joka tappoi sinut! Nuku hyvin, Chakan mies."
"Veljeni", jatkoi Umslopogaas Galaziin kääntyen, "tästä lähtien en taistele enää keihäillä, vaan kirveellä ja kirvestä etsien minä juoksin kuin pelkuri sinne ja tänne. Mutta tämä löytämäni ei kelpaa mihinkään. Katsohan, varsi on melkein murskana iskuni voimasta. Nyt on ainoa toivoni — saada haltuuni tuo Jikizan suuri tappara, Itkuntekijä, josta olemme kuulleet puhuttavan, niin että tappara ja nuija voivat tukea toisiaan taistelun tuoksinassa."
"Jääköön se toiseksi illaksi", sanoi Galazi. "Nytkin kunnostauduimme kutakuinkin hyvin. Hakekaamme juuriksia ja jauhoja, joiden puutteessa olemme, ja sitten takaisin vuorelle, ennenkuin päivä valkenee."