"Mi-miten rohkenet puhua minulle noin, sinä vieroittamaton kakara", ärjyi hän, "minulle voittamattomalle, minulle tapparan haltijalle! Enpä olisi eläissäni uskonut, että saisin kuulla tuommoista puhetta joltakin pitkäsääriseltä penikalta. Karja-aitaukseen, kirveskansan miehet, karja-aitaukseen, niin että saan typistää tuon kerskujan päätään lyhyemmäksi. Hän aikoo anastaa istuimeni, jota minä ja isäni olemme pitäneet hallussamme tapparan voimalla jo neljän sukupolven ajan, mutta minä sanon teille kaikille, että pian on hänen päänsä oleva minun, ja sitten neuvottelemme jälleen Masilon asiasta."
"Säästele sanojasi, mies", keskeytti Umslopogaas, "tahi ellet voi olla vaiti, niin puhele asioita, jotka tahdot selvittää,, ennenkuin sanot auringolle jäähyväiset."
Jikiza oli nyt niin raivoissaan, ettei hän voinut enää puhuakaan, ja vaahto pursusi hänen huulilleen, mutta väkijoukko seurasi kiistaa huvitettuna, paitsi Masilo, joka katseli karsaasti tuota rotevaa ja tuiman näköistä muukalaista ja Zinitaa, joka loi Masiloon vihamielisiä silmäyksiä. Niin mentiin karja-aitaukseen, eikä Galazi, joka näki taampaa, mitä oli tekeillä, voinut enää pysyä poissa, vaan lähti piilopaikastaan ja liittyi joukkoon.
XVII.
UMSLOPOGAASISTA TULEE KIRVESKANSAN PÄÄLLIKKÖ.
Kun Umslopogaas ja Jikiza Voittamaton olivat saapuneet karja-aitaukseen, asetettiin heidät aitauksen keskelle kymmenen askeleen päähän toisistaan. Umslopogaasilla oli aseina suuri kilpensä ja tuo kevyt puolikuun muotoinen kirves ja Jikizalla Itkuntekijä ja pienoinen keveästi liikuteltava kilpi, ja arvostellessaan molempien aseita tuumivat katselijat, ettei tuo muukalainen voinut vakavammin ahdistella tapparan pitelijää.
"Hän on varustautunut sangen huonosti", sanoi eräs vanhus, "iso kirves ja pieni kilpi olisivat paremmin paikallaan. Jikiza on voittamaton, ja tuolla pitkäsäärisellä muukalaisella ei ole mitään apua suuresta kilvestään, kun Itkuntekijä pureutuu siihen täydeltä terältään." Susi-Galazi kuuli vanhuksen sanat, jotka olivat hänen mielestään aivan paikallaan, ja hän oli sangen murheellinen veljensä tähden.
Merkkisana kajahti vihdoin ja Jikiza hyökkäsi karjahtaen Umslopogaasia kohti. Mutta tämä ei liikahtanutkaan, ennenkuin hänen vastustajansa kohotti tapparan iskuun, jolloin hän hypähti äkkiä syrjään, ja kun Jikiza ankaran vauhtinsa pakottamana syöksähti ohi, iski Umslopogaas kirveensä lappeella häntä selkään, niin että mäjäys kuului kauas ympäriinsä; hän ei tahtonut tappaa Jikizaa sillä tapparalla. Katselijat räjähtivät nauruun ja tuon iskun tuottama häpeä sai Jikizan sydämen melkein halkeamaan raivosta. Hän kääntyi ja syöksyi sokeasti kuin hullaantunut härkä toisen kerran Umslopogaasia kohti, joka nosti kilpensä vastaan, mutta juuri kun tuo suuri tappara heilahti korkeimmalleen, huudahti Umslopogaas ikäänkuin pelosta ja lähti pakoon Jikizan tieltä.
Temppua seurasi uusi, entistä hillittömämpi naurunrähäkkä, ja Umslopogaas juoksi kuin henkensä edestä Jikizan painaltaessa jäljessä raivosta sokeana. Edestakaisin ja aitauksen ympäri he kirmaisivat, Jikiza tuskin keihään pituuden verran Umslopogaasin jäljessä, joka koetti pysytellä mahdollisimman paljon selkä aurinkoon päin voidakseen tarkata Jikizan varjoa. Ja Umslopogaas osasi juosta. Vaikka hän näytti aivan hoippuvan väsymyksestä, niin että miehet jo luulivat hänen auttamattomasti hengästyneen, lisäsi hän yhä vain juoksunsa nopeutta siten houkutellen Jikizan yhä kiivaampiin ponnisteluihin.
Läähätys ja varjon häilyminen sinne tänne ilmaisivat Umslopogaasille vastustajan voimain olevan lopussa, ja ollen kompastuvinaan hän lennätti äkkiä sivulle kilpensä suoraan Jikizan jalkoihin, joka silmittömässä vauhdissaan ei voinut väistää sitä, vaan kompastui ja suistui suinpäin tantereeseen, jolloin Umslopogaas iski hänen kimppuunsa nopeasti kuin kyyhkystä vaaniva kotka. Ja ennenkuin kukaan ehti oikein ajatellakaan, oli hän tarttunut Itkuntekijä-tapparaan, katkaissut kirveellään nahkasilmukan, jolla se oli kiinnitetty Jikizan ranteeseen, ja hypähtänyt takaisin tuo mahtava ase korkealle kohotettuna heittäen omansa maahan. Katselijat huomasivat nyt, miten viekkaasti hän oli taistellut, ja ne, jotka vihasivat Jikizaa, kajahduttivat raikuvan riemuhuudon. Mutta toiset olivat vaiti.