Jikizan kaikki kymmenen poikaa astuivat esiin yhtenä miehenä, sillä isän kuolema ja heimon päällikkyyden siirtyminen heidän suvultaan olivat saattaneet heidät vihan vimmoihin, niin että heille oli oikeastaan samantekevää, elivätkö he vai kuolivat. Muita ei ilmaantunut, sillä kaikki pelkäsivät antautua otteluun Itkuntekijää pitelevän Umslopogaasin kanssa.
Umslopogaas luki vastustajansa. "Kymmenen, kautta Chakan pään!" huudahti hän. "Minun täytyy nyt tapella yksitellen noiden kaikkien kanssa, joten en taida tänään joutua neuvottelemaan Masilon ja Zinita-tytön asiasta. Kuulkaahan, Jikiza Voittamattoman pojat! Jos nyt ilmestyisi joku, joka tahtoisi seisoa vierelläni taistelussa, niin että meitä olisi siinä tapauksessa kaksi, niin te saisitte kaikki kymmenen hyökätä yhtäaikaa meidän kahden kimppuun. Mitäs tuumitte ehdotuksestani? Kymmenen kahta vastaan?"
Veljekset neuvottelivat hetkisen tullen siihen päätökseen, että hyväksymällä ehdotuksen heillä olisi paljon suuremmat voiton mahdollisuudet kuin otellen yksi kerrallaan.
"Olkoon menneeksi", sanoivat he.
Juostessaan äsken ympäriinsä oli Umslopogaas nähnyt väkijoukossa Galazi-veljensä ja hän tiesi, että tämä himoitsi saada ottaa osaa taisteluun. Hän huusi kaikuvasti, että se, jonka hän valitsisi kumppanikseen seisomaan selkä selkää vasten hänen kanssaan taistelussa, tulisi olemaan hänen jälkeensä ensimmäinen kirveskansan keskuudessa, jos he voittaisivat, ja astellen hitaasti eteenpäin hän katseli kaikkia kasvoihin, kunnes hän tuli nuijaansa nojaavan Galazin eteen.
"Siinäpä on iso mies ja isopa on nuijakin", virkkoi Umslopogaas. "Mikä on nimesi, mies?"
"Susi", vastasi Galazi.
"Sanopas, Susi, haluatko seisoa kanssani selkä selkää vasten tässä taistelussa kymmenen kahta vastaan? Jos voitamme, olet lähin mieheni tämän kansan keskuudessa."
"Rakastan saloja ja vuorten rinteitä enemmän kuin ihmisasuntoja ja naisten suuteloita, tapparan pitelijä", vastasi Galazi, "mutta koska olet osoittanut olevasi mahtava soturi, tahdon seisoa kanssasi selkä selkää vasten, saadakseni jälleen maistaa taistelun hurmaa ja nähdäkseni, miten leikki päättyy."
"Siis päätetty, Susi!" huudahti Umslopogaas, ja he astuivat rinnakkain karja-aitauksen keskelle — uljas pari! Kaikki katselivat heitä ihmetellen ja johtuipa muutamien mieleen, että nämä olivat varmaankin nuo Kummitusvuoren kuulut Susi-veikot.