"Nyt ovat Itkuntekijä-tappara ja Vartija-nuija yhtyneet, Galazi", sanoi
Umslopogaas, "ja minä luulen, että harvat voivat niitä vastustaa."
"Sen saavat kyllä monet nähdä", tuumi Galazi. "Tästäpä sukeutuikin oikein oiva ottelu, mikä onkin pääasia, niin ettei lopusta ole väliä."
"Niin, voitto on kyllä suloinen, mutta kuolema, kaiken loppu, on kaikista ihanin", sanoi siihen Umslopogaas.
Sitten he neuvottelivat hetkisen ja Umslopogaas tarkasteli tapparansa terää ja hamaran omituista piikkiä koetellen samalla aseen painoa. Kun hän oli kyllikseen katsellut, asettuivat kumppanukset paikalleen karja-aitauksen keskelle selkä selkää vasten, ja läsnäolijat huomasivat, että Umslopogaas piteli tapparaa toisin kuin ennen: terä oli nyt hänen rintaansa kohti ja tuo ontto piikki viholliseen päin. Veljekset valmistautuivat myös taisteluun keihäitään heristellen ja viisi uhkasi Umslopogaasia ja viisi Galazia. He olivat kaikki rotevia miehiä ja suunniltaan raivosta ja häpeästä.
"Vain noitakeinot voivat pelastaa nuo kaksi", tuumi eräs neuvoskunnan jäsen vierustoverilleen.
"Mutta tapparalla on omat haltijansa", vastasi toinen, "ja tuo nuijakin näyttää minusta tutulta; olenpa melkein varma, että se on Kahlaamon Vartija, ja voi sitä, joka joutuu sen eteen. Olen nähnyt sen heilahtavan, kun olin nuori, ja sitäpaitsi eivät nuo tapparan ja nuijan pitelijät ole mitään poikasia. He ovat kyllä nuoria, mutta suden maidolla ruokittuja."
Samassa astui eräs vanhus paikalle antamaan muutamia ohjeita taistelun menosta, sama, joka oli selostanut Umslopogaasille tapparaa koskevan ylimuistoisen tavan vaatimuksia. Taistelun piti alkaa, kun hänen heittämänsä keihäs kosketti maahan. Vanhus otti keihään ja heitti, mutta hänen kätensä oli heikko ja hän heitti niin kömpelösti, että keihäs putosi Umslopogaasin edessä seisovien Jikizan poikain joukkoon pakottaen nämä hypähtämään syrjään ja saaden kaikkien kymmenen veljeksen huomion kiintymään siihen. Mutta Umslopogaas odotti vain keihään kosketusta maahan, välittämättä, mihin se putosi. Kun kärki sattui maahan, sanoi hän jotakin, ja katso, Umslopogaas ja Galazi syöksyivät vihollisiaan kohti odottamatta näiden hyökkäystä, kuten kaikki luulivat heidän tekevän, kaikkien kymmenen joutuessa aivan ymmälle, sillä heidän tarkoituksensa oli ollut hyökätä ensin. Itkuntekijä välähti, mutta ei iskenyt täydellä voimalla, vaan nokki, nokki kuin lintu nokallaan, ja yksi vihollinen valahti maahan. Nuija heilahti myös pudoten kuin kaatuva hirsi ja yksi mies suistui jälleen tantereeseen. Susi-veikot syöksähtivät vastustajainsa rivien läpi, kääntyivät ja hyökkäsivät jälleen nyt toisiaan kohti, Itkuntekijä nokki jälleen, Vartija jymähti, ja katso, Umslopogaas ja Galazi seisoivat taas selkä selkää vasten molemmat vahingoittumattomina, mutta heidän edessään makasi neljä vihollista kuolleina.
Hyökkäys ja paluu olivat käyneet niin nopeasti, että katselijat tuskin käsittivät, mitä oli tapahtunut; Jikizan jäljellä olevat pojatkin tuijottivat toisiinsa kummissaan, huomaten samassa, että heitä oli enää vain kuusi. Karjaisten raivosta he hyökkäsivät molemmilta puolin kumppanusten kimppuun, mutta kummassakin ryhmässä oli yksi toisia kiihkeämpi ehättäen siten toisten edelle, niin että Susi-veikot kerkesivät iskeä kumpikin miestään, ennenkuin toinen oli ehtinyt paikalle. Umslopogaasia kohti suunnattiin tuima keihäänpisto, mutta hän väisti kääntymällä sivuittain, niin että kärki raapaisi vain hänen kylkeään, ja kääntyessään hän löi keveällä iskulla miehen kuoliaaksi.
"Tuolla tikalla on nokka teräksestä, ja hän osaa käyttää sitä", virkkoi joku vierustoverilleen.
"Todellakin oikea tappaja", sanoi toinen ja läsnäolijat kuulivat nimet. Siitä lähtien käytettiin Umslopogaasista puhuessa vain nimeä Tikka ja Bulalio eli tappaja.