"Miten on sinun heimosi laita, Mopo?" kysyi hän vihdoin. "Oliko langenien heimo surujuhlassa? En nähnyt heitä?"
Vastasin, etten tiennyt. Kutsu oli kyllä lähetetty, mutta matkan pituuteen verraten oli aika lyhyt niin suurelle joukolle.
"Koirien täytyy rientää nopeasti, kun isäntä käskee, Mopo-palvelijani", sanoi Chaka, ja hänen silmiinsä leimahti tuo peloittava palo, jonka kaltaista en ole milloinkaan nähnyt kenenkään toisen katseessa. Sydämeni melkein taukosi lyömästä, isäni — niin, menin aivan kylmäksi, vaikka en rakastanutkaan heimoani ja sukulaisiani, jotka olivat karkoittaneet minut kotoani. Olimme sillävälin saapuneet eräälle kallioiselle paikalle, jossa kulkijan eteen avautuu äkkiä ammottava halkeama tahi repeämä, nimeltään U'Donga-lu-ka-Tatiyana. Laidat ovat ensin jyrkästi viettävät, mutta putoavat sitten kohtisuorasti syvyyteen, ja halkeaman päästä on avara näköala ympäröiville tasangoille. Siihen Chaka istahti levähtämään ja vaipui mietteisiin. Hetkisen kuluttua hän katsahti äkkiä ylös ja huomasi samassa etäällä valtavan jonon miehiä, naisia ja lapsia, joka kiemurteli kuin käärme tasangon poikki Gibamaxegun kylää kohti.
"Mopo", sanoi kuningas, "kilpien väristä päättäen ovat nuo tuolla langenien heimoa, luullakseni — sinun omaa väkeäsi, Mopo."
"Niin ovat, oi kuningas", vastasin minä. Chaka lähetti sanansaattajat nopeasti tulijoita vastaan käskien näiden tulla hänen luokseen sinne, jossa hän istui. Toisia lähetettiin kylään, ja hän kuiskasi heille korvaan jotakin, mutta minä en kuullut mitä hän sanoi.
Sitten hän katseli tarkkaavaisesti tuota tasangon poikki meitä kohti mutkittelevaa mustaa jonoa, jonka lähetit pian kohtasivat, jolloin jono alkoi kiemurrella kukkulan rinnettä ylös.
"Kuinka suuri on heimosi, Mopo?" kysyi kuningas.
"En tiedä, oi Elefantti", vastasin minä, "sillä en ole nähnyt heitä moneen vuoteen. Ehkä kolme täyttä rykmenttiä."
"Enemmän", sanoi kuningas. "Luuletko heimosi täyttävän halkeaman takanamme, Mopo!" Ja hän nyökäytti päätään kuilua kohti.
Käsitin samassa Chakan tarkoituksen ja aloin vavista kiireestä kantapäähän voimatta saada sanaa suusta, sillä kieleni takertui suulakeen.