Makedama teki kuten kuningas oli käskenyt, eikä hän, yhtä vähän kuin hänen neuvonantajansakaan, huomannut kuninkaan tarkoitusta, mutta minä, joka tunsin tämän pahan sydämensä, käsitin kaikki. Tuo monituhantinen kansanpaljous virtasi ohitsemme oikealle ja vasemmalle, ja rinteiden nurmikot peittyivät pian näkyvistä. Kun kaikki olivat menneet, kääntyi Chaka jälleen Makedaman päin, käskien tämän kavuta kuilun pohjalle ja koroittaa sieltä äänensä valituksiin. Vanhus totteli kavuten hitaasti ja työläästi kuilun pohjalle, joka oli niin syvä, että valo näytti tuskin jaksavan tunkeutua sinne saakka, jossa hän seisoi, sillä minä näin vain hänen valkeiden hiustensa häämöittävän kaukaa alhaalta pimennosta.
Sitten hän koroitti äänensä, niin että kaikki nuo tuhannet rinteille asettuneet kuulivat sen. Heikolta ja ohueltahan se kuulosti, mutta kajahti kuitenkin selvästi ja vienosti kuin kaukaa lumisen tunturin laelta:
"Surkaa, Makedaman lapset!"
Ja kaikki nuo tuhannet — miehet, naiset ja lapset — toistivat sanat kaikuna, joka jyrähti kuin ukkonen.
"Surkaa Makedaman lapset!"
"Sure, langenien heimo, sure koko maailman keralla!" kajahti jälleen alhaalta.
Ja toiset vastasivat:
"Sure, langenien heimo, sure koko maailman keralla!"
Ääni kuului kolmannen kerran:
"Surkaa, Makedaman lapset, valita, langenien heimo, valita koko maailman keralla!"