"Huutakaa, te soturit; itkekää, te vaimot, ja lyökää rintoihinne, te tytöt, ja te pienokaiset, nyyhkyttäkää!"
"Juokaa kyynelten virrasta ja peittäkää itsenne murheen tomulla!"
"Sure, langenien heimo, itke Taivaiden äidin kuolemaa!"
"Surkaa, Makedaman lapset, itkekää, sillä hedelmällisyyden henki on poistunut luotamme!"
"Sure, oi kansani, valita, sillä zulujen leijona on jäänyt orvoksi!"
"Virratkoot kyyneleenne sateena ja kaikukoon itkunne kuin synnyttävän vaimon valitus!"
"Sillä murhe on langennut päällemme kuin sade, ja maailma on tullut raskaaksi ja synnyttänyt kuoleman!"
"Kuljemme synkässä pimeydessä, kuoleman varjossa vaellamme."
"Zulujen leijona on orpo, sillä Taivaiden äitiä ei ole enää."
"Ken voi häntä lohduttaa? Vain hänen lastensa itku."