Tämän jälkeen muuttui kaupunki sotaleiriksi ja kaduilla kajahteli taukoamatta taisteluun valmistuvien joukko-osastojen tahdikas astunta. Kaikkialla työskenneltiin kuumeisella kiireellä ja vanha Umslopogaas istui jälleen pitkät tovit jossakin pihannurkkauksessa hioen hätäilemättä Inkosi-kaasin kirkasta terää, joka oli ennestäänkin terävä kuin partaveitsi.
XIX.
HARVINAINEN VIHKIMÄTILAISUUS.
Eräs tärkeä henkilö, joka kaikesta päättäen oli Soraiksen mahtavin liittolainen ja koko kapinayrityksen johtava sielu, ei kuitenkaan ehtinyt päästä ulos ennen porttien sulkemista. Tuo henkilö oli ylimmäinen pappi Agon. Hän ei voinut milloinkaan unhottaa tuota virtahevosjuttua ja oli vannonut tekevänsä kaikkensa tuhotakseen meidät perinpohjin. Hän tiesi myös, että meillä oli oma uskontomme, ja odotti kauhulla joka päivä hetkeä, jolloin alkaisimme tyrkyttää sitä Zu-Vendis-maan asukkaille. Kerran hän kysyi minulta, oliko kotimaassani mitään uskontoa, ja minä vastasin, että siellä on niitä yhdeksänkymmentäviisi, ellen väärin muista. Hän hämmästyi niin, että olisi voinut höyhenellä survaista hänet nurin. Minua tuo ylimmäinen pappi aivan säälitti, sillä eihän ole suinkaan helppoa olla suuren valtakunnan arvossapidetyn uskonnon päämies, jota uhkasi alituinen vaara yhdeksänkymmenenviiden uuden uskonnon taholta.
Kuultuamme, ettei Agon ollut päässyt pakoon, neuvottelimme Nyleptha, Curtis ja minä, mille kannalle asettuisimme häneen nähden. Minä vaadin ehdottomasti hänen vangitsemistaan, mutta Nyleptha ravisti päätään ja sanoi, ettei se käynyt päinsä. Sellainen teko vain vahingoittaisi asiaamme. "Ah!" lisäsi hän polkien jalkaansa, "jos minä voitan ja saan vallan käsiini, niin minä muserran nuo papit ja lopetan kerta kaikkiaan heidän salaisen vehkeilynsä." Toivoin vain, että vanha Agon olisi kuullut nuo sanat. Hän olisi ehkä hieman säikähtänyt.
"Olkoon niin", sanoi Curtis vihdoin. "Ellemme vangitse häntä, niin lienee selvintä päästää hänet menemään. Täällä hänestä ei kuitenkaan ole mitään hyötyä."
Nyleptha katsahti häneen omituisesti ja sanoi kuivasti:
"Niinkö luulet, ystäväni?"
"Minun mielestäni", sanoi Curtis, "ei hänen pidättämisestään ole todellakaan mitään hyötyä."
Nyleptha katsoi häneen vaieten ja hänen katseensa oli omituisen ujo ja samalla rukoileva. Vihdoin Curtis ymmärsi.