"Galazi! Olisitpa täällä, veljeni Galazi!" huusi hän ja iski tuimasti puoleen ja toiseen, niin että vihollinen toisensa jälkeen vieri alas. Vihdoin hyökkääjät väistyivät verestä niljakoilta askelmilta ja tuijottivat häneen hämmästyneinä ajatellen varmaankin, ettei hän ollut tavallinen kuolevainen.
Vallitus oli nyt neljän jalan korkuinen ja toivo heräsi sydämessäni katsellessani avutonna ja hammasta purren tuota mahtavaa kamppailua. Olin kadottanut revolverini eilispäivän taistelussa enkä voinut niin ollen tehdä mitään.
Vanha Umslopogaas hän vain nojasi hyvään tapparaansa, ja niin verenvuodon heikontama kuin hän olikin hän pilkkasi vihollisiaan haukkuen heitä "akoiksi", ja Nastan yllytyksistä huolimatta ei kukaan tohtinut lähestyä häntä. Nähdessään vallituksen tulevan pian valmiiksi ja suunnitelmansa raukeavan tyhjiin, hyökkäsi vihdoin vanha Agon, joka oli rohkea mies, hulluna raivosta noille verisille portaille heristäen suurta keihästä.
"Vai sinä!" karjaisi zulu tuntiessaan papin hulmuavan parran; "vai sinä, vanha taikuri! Tule pian! Minä odotan sinua, sinä valkoinen 'lääkemies'. Tule joutuin! Olen vannonut tappavani sinut, ja valaani en ole milloinkaan rikkonut."
Agon syöksyi ylös ja iski suuren keihäänsä sellaisella voimalla zulun kilpeen, että kärki tunkeutui sitkeän nahan läpi ja haavoitti häntä kaulaan. Umslopogaas heitti lävistetyn kilven luotaan ja samassa oli Agoninkin viimeinen hetki lyönyt. Ennenkuin hän ehti irroittaa keihäänsä ja iskeä toisen kerran, tarttui Umslopogaas molemmin käsin Inkoosi-kaasin varteen ja heilauttaen tapparansa korkealle hän halkaisi hirveällä iskulla papin kunnianarvoisan pään aivan leukaan saakka karjaisten samalla: "Tässä sinulle, sademestari!" Agonin hengetön ruumis vierähti toisten joukkoon ja hänen vehkeilynsä oli ainiaaksi loppunut.
Samassa kun hän kaatui, alkoi alhaalta kuulua huutoja ja katsoen ulos me näimme asestetun miesjoukon syöksyvän portaita ylös meidän avuksemme. Vastasimme huutoihin ja jäljelläolevat murhamiehet, joiden joukossa oli useita pappejakin, kääntyivät pakoon, mutta hakattiin maahan. Vain yksi jäi paikalleen, nimittäin Nasta, valtakunnan mahtavin mies, Nylepthan kosija ja koko hankkeen päähenkilö.
Hetkisen tuo mustapartainen Nasta seisoi paikallaan pitkään miekkaansa nojaten pää kumarassa ikäänkuin hän olisi kaiken toivonsa menettänyt, mutta äkkiä hän syöksyi peloittavasti karjahtaen zulun kimppuun ja hänen salamoiva miekkansa sattui hirveällä voimalla tämän kylkeen lävistäen teräspaidan. Isku oli niin herpaiseva, että tappara luiskahti Umslopogaasin kädestä, jolloin Nasta hyökkäsi uudestaan tehdäkseen lopun hänestä, mutta hän ei tuntenut vastustajaansa.
Raivoisasti ärjäisten zulu kyyristyi ja ponnahti kuin leijona Nastan kurkkuun ja hänen kätensä kiertyivät kuin rautavanteet tämän ympärille. He kaatuivat molemmat ja vierivät raivoisasti tapellen muutamia askelmia alas. Nasta oli väkevä, mutta hän ei ollut kuitenkaan Zulu-maan vankimman miehen veroinen, joka oli vielä pahasti haavoittuneenakin vahva kuin härkä.
Ratkaisu tulikin pian. Minä näin vanhan Umslopogaasin horjuvan jaloilleen ja nostavan riuhtoilevan Nastan keveästi kuin höyhenen päänsä päälle ja heittävän hänet riemuisasti huudahtaen suojakaiteen yli syvyyteen.
Apujoukko, jota tyttö oli mennyt veistämöiltä hakemaan, ennenkuin salamurhaajat ehtivät portaille, oli saapunut, ja portailta kaikuvat äänekkäät huudot ilmaisivat, että kaupungista hälyytetyt miehet pyrkivät sisään. Muutamat Nylepthan urhoolliset kamarineidot, jotka parhaasta unestaan herätettyinä, yöpuvuissaan ja pitkä tukka valloillaan, olivat työskennelleet niin tarmokkaasti vallituksen teossa, menivät aukaisemaan portteja ja ulkopuolella olevien miesten avulla alkoivat toiset avata aukkoa, joka oli suurella vaivalla juuri saatu tukituksi.