"Unhotat, Macumazahn", sanoi hän, "etten ole enää kuningatar. Olen hylkiö ja vanki, jota kaikkein pitäisi vihata eikä kenenkään kunnioittaa."
"Olethan kuitenkin nainen", vastasin minä, "ja asemasi on toivoton, joten olet kylläkin rohkaisun ja osanoton tarpeessa."
"Sinähän vallan unhotat", vastasi hän naurahtaen, "että lupasin kääriä sinut kultaan ja ripustaa sinut temppelin ylimmällä harjalla seisovan enkelin pasuunaan roikkumaan."
"En suinkaan", sanoin minä. "Vuorisolan taistelun aikana, kun jo aloimme uupua eikä lopputuloksesta vielä ollut tietoa, minä muistelin usein sanojasi. Mutta mitäpä siitä. Pasuuna on paikallaan ja minä olen tässä."
"Niin", huokasi hän. "Oi, jos saisin olla vielä kerran kuningatar, vaikkapa vain tunnin verran, niin minä kostaisin niille kirotuille heittiöille, jotka hylkäsivät minut hädän hetkellä, niin hirmuisesti, että siitä puhuttaisiin koko maassa vain kuiskaamalla. Ne akat, ne pelkuriraukat! Pelastaakseen oman nahkansa he pettivät kuningattarensa!" Ja hän aivan vapisi vihasta.
"Entä tuo pieni lurjus", jatkoi hän viitaten hopeakeihäällään Alphonseen, joka oli hyvin onnettoman näköinen, "hän pääsi livistämään ja ilmaisi suunnitelmani. Tein hänestä jo kenraalin ilmoittaen sotureilleni, että hän oli itse suuri Bougwain, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä! Suurempaa jänistä en ole milloinkaan nähnyt. Vihdoin hän piiloutui telttaani erään lipun alle ja kuuli kaikki. Olisi ollut parempi, että olisin surmannut hänet heti, mutta valitettavasti se jäi tekemättä.
"Olen kuullut mitä olet tehnyt, Macumazahn, ja minun täytyy sanoa, että sinulla on urhoollinen ja uskollinen sydän. Entä tuo musta toverisi, ah, siinäpä vasta olikin mies. Olisinpa mielelläni tahtonut nähdä, kun hän sinkautti Nastan portailta."
"Olet kummallinen nainen. Sorais", sanoin minä. "Rukoile armoa kuningatar Nylepthalta, ehkä hänen sydämensä heltyy."
"Minäkö rukoilisin armoa!" huudahti hän ivallisesti naurahtaen ja samassa astui Nyleptha huoneeseen Curtiksen ja Goodin keralla ja istui tuoliinsa katsahtaen kylmästi sisareensa. Good-parka oli hyvin onnettoman näköinen.
"Terve sinulle, Sorais", sanoi Nyleptha hetken kuluttua. "Sinä olet käyttäytynyt sangen pahoin. Olet särkenyt valtakunnan eheyden, ja tuhansia ihmisiä on tuhoutunut tähtesi. Olet kaksi eri kertaa koettanut murhata minut, ja mieheni tovereineen olet vannonut tappavasi. Voittajana palattuasi lupasit syöstä minutkin portailta syvyyteen. Voitko millään todistaa, ettet olisi kuoleman ansainnut? Puhu, oi Sorais!"