"Minun mielestäni unhotti sisareni kuningatar pääsyytöksen", vastasi Sorais matalalla sointuvalla äänellään, "joka kuuluu näin: 'Koetit voittaa herrani Incubun rakkauden'. Tämän tähden sisareni tahtoo surmata minut, eikä suinkaan sentähden, että ryhdyin sotaan. Oli ehkä onnellisinta minulle, Nyleptha, ettei mieleeni juolahtanut koettaa jo aikaisemmin häntä taivutella.
"Kuule, sisareni", jatkoi hän korottaen ääntään, "olisin tahtonut voittaa sen sijaan että hävisin. Muuta sanomista minulla ei ole. Tee minulle, mitä tahdot, oi kuningatar, ja anna miehesi, joka nyt on kuningas, julistaa tuomio. Koska hän on selkkaukset aiheuttanutkin, niin hän ne lopettakoonkin", ja oikaisten vartalonsa Sorais katsahti Curtikseen vihasta salamoivin silmin.
Curtis kumartui Nylepthaan päin ja kuiskasi jotakin, mutta en kuullut, mitä hän sanoi. Hetkisen kuluttua lausui Nyleptha:
"Sorais, minä olen aina ollut sinulle hyvä sisar. Kun isämme kuoli, olisi minulla ollut oikeus yksin nousta valtaistuimelle, sillä sinä olet hiukan nuorempi, vaikka oletkin kaksoissisareni, mutta minä en tahtonut. Minä sanoin valtaherroille: 'Olemmehan kaksoissisaret, samana päivänä syntyneet; miksi siis tahtoisitte syrjäyttää toista? Ei, me hallitsemme yhdessä!' Ja niin olemme aina jakaneet kaikki tasan. Sinä tiedät, miten olet maksanut hyvyyteni, mutta minä olen voittanut ja sinä olet menettänyt oikeutesi elää, Sorais. Olet kuitenkin sisareni ja me olemme lämpimästi toisiamme rakastaneet. Kun olimme pienet, leikimme aina yhdessä ja yöt nukuimme samassa vuoteessa kädet toistemme kaulan ympärillä. Sentähden minä tunnen vieläkin hellyyttä sinua kohtaan, Sorais.
"Henkeäsi en silti tahdo säästää, sillä rikoksesi ovat liian törkeät; sellainen teko olisi armahdusoikeuteni väärinkäyttöä, mutta minä en tahdo tuomiotasi langettaa. Mieheni Incubu on rukoillut puolestasi ja sentähden luovutan tuomiovallan hänelle. Tehköön hän sinulle mitä tahtoo, ja tiedä Sorais, ettei hän rakasta sinua, vaikka sinä rakastat häntä. Ei, vaikka oletkin kaunis kuin tumma tähtitaivas kaikessa loistossaan, oi Yön tytär. Minua, puolisoaan, hän vain rakastaa eikä sinua, ja sentähden luovutan sinut hänelle."
Sorais sävähti hehkuvan punaiseksi, mutta ei virkkanut mitään, enkä ole milloinkaan nähnyt onnettomamman näköistä henkilöä kuin Curtis oli sillä hetkellä. Nylepthan asianajajan temppu ei häntä lainkaan miellyttänyt.
"Mikäli — mikäli minä olen oikein ymmärtänyt", aloitti hän hetkisen kuluttua sanoja tapaillen ja Goodiin päin kääntyen, "olit sinä — olit sinä, tuota noin, hyvin kiintynyt — kuningatar Soraikseen. Minä en voi — tuota noin — tietystikään tietää — hm — ovatko tunteesi muuttuneet, mutta elleivät ne ole sitä tehneet — niin — hm — tämä ikävä asia voitaisiin — tuota noin — saattaa ehkä hyvinkin onnelliseen päätöksen. Kuningatar Soraiksella on paljon suuria maakartanoita ja niissä hän saisi asua ja elää aivan vapaasti, jos sinä, Good, ottaisit hänet huostaasi menemällä hänen kanssaan naimisiin. Vai mitä, Nyleptha? Minä tietysti vain ehdotan."
"Mikäli asia minusta riippuu", vastasi Good punehtuen, "niin tahdon mielelläni unhottaa entisyyden, ja jos Yön tytär katsoo voivansa suostua ehdotukseen, niin minä olen valmis ottamaan hänet vaikka heti, tahi milloin hän vain haluaa, ja tahdon olla hyvä aviomies."
Kaikkien katseet kääntyivät Soraikseen, jonka kauniilla kasvoilla väreili sama salaperäinen hymy, johon huomioni oli heti kiintynyt hänet ensi kerran nähdessäni. Hän notkisti kolmesti polviaan, kerran Nylepthalle, kerran Curtikselle ja kerran Goodille ja sanoi sitten hillitysti:
"Minä kiitän sinua, lempeä kuningatar ja kuninkaallinen sisareni, kaikesta hyvyydestäsi ja rakkaudestasi, jota olet lapsuudestani saakka minua kohtaan osoittanut, ja minä kiitän sinua etenkin siitä, että annoit kohtaloni miehesi Incubun — kuninkaan — ratkaistavaksi. Olkoon elämäsi onnellinen, hyvä ja lempeä hallitsijatar, ja olkoon hallituskautesi menestyksellinen ja pitkä, oi suuri ja mahtava kuningatar. Älköön miehesi rakkaus kylmetkö ja perikööt lapsesi kauneutesi. Minä kiitän sinua, kuningas Incubu, tuhannesti, että otit vastaan kuningattaren armollisen lahjan ja tahdoit uskoa sen ase- ja seikkailutoverisi Bougwanin huostaan. Tekosi on suuruutesi ja jaloutesi veroinen, oi kuninkaani Incubu.