"Toivoisin voivani tappaa sinutkin", vastasi Nyleptha, "sillä sinä vain pilkkaat minua", ja tuntien itsensä voitetuksi hän purskahti hillittömään itkuun ja oli niin kuninkaallisen suloinen intohimoisessa surussaan, että minulle, vanhalle miehelle, kävi kateeksi Curtis, joka oli saanut kunnian tukea hänen majesteettiaan. Kaiken sen jälkeen mitä juuri oli tapahtunut oli sangen omituista nähdä Curtiksen hellävaroin pitelevän häntä, mikä seikka näytti juolahtaneen Nylepthankin mieleen, koska hän riistäytyi yht'äkkiä irti ja riensi pois meidän jäädessä ällistyneinä tuijottelemaan toisiimme.
Toinen henkivartija palasi kuitenkin pian ja ilmoitti, että tyttöjen oli kuolemanrangaistuksen uhalla heti poistuttava kaupungista ja pysyteltävä maaseudulla, missä tapauksessa heille ei mitään pahaa tapahtuisi. He lähtivät heti erään heistä huomauttaessa tyynesti, että minkäpä sille nyt mahtoi. Olihan kuitenkin hauskaa tietää, sanoi hän, että heilläkin oli ollut kunnia opettaa meille hiukan zu-zendi-kansan kaunista kieltä. Minun opettajani olikin erikoisen sievä tyttö, ja unhottaen torakkajutun kokonaan minä annoin hänelle muistoksi kuuden pennyn rahan, jota olin kauan pitänyt onnenrahanani. Entiset kunnianarvoisat opettajamme ryhtyivät jälleen työhönsä, ja lienee tarpeetonta sanoa, että muutos vieritti raskaan taakan sydämeltäni.
Kun me samana iltana pelosta vavisten saavuimme kuninkaalliseen illallispöytään, ilmoitettiin meille, että Nyleptha oli mennyt makuulle ankaran päänsäryn tähden. Tämä päänsärky kesti kolme päivää, mutta neljäntenä iltana hän oli saapuvilla, ja ruokailuhuoneeseen siirryttäessä hän ojensi suloisesti hymyillen kätensä Curtikselle pyytäen hänet siten pöytäkumppanikseen. Ylläkerrottu pieni tapaus oli kokonaan unhottunut. Nyleptha huomautti vain naurahtaen, että käynti lukuhuoneessamme oli aiheuttanut hänen päänsärkynsä. Vakava ahertamisemme kirjojen ääressä oli tehnyt häneen niin syvän vaikutuksen, oletti hän.
Curtis vastasi kuivasti, että kuningatarkin oli hänen mielestään ollut silloin tavallista vakavampi. Nyleptha ei sanonut siihen sanaakaan, vaan loi häneen vain pikaisen läpitunkevan katseen, ja puhe siirtyi muihin asioihin. Illallisen jälkeen Nyleptha piti kanssamme pienen kuulustelun nähdäkseen mitä olimme oppineet ja sanoi olevansa tuloksiin hyvin tyytyväinen. Ja aivan omasta aloitteestaan hän piti meille samalla zu-vendi-kielestä pitkän esitelmän, joka oli todellakin hyvin mielenkiintoinen.
Norsunluisessa tuolissaan istuen kuunteli Sorais hilpeätä keskusteluamme ja sanoi välistä pari sanaa hymyillen nopeaa, omituista hymyään, joka kirkasti hänen kasvonsa kuin salama tumman pilven. Hänen tumma kauneutensa, joka kammotti minua, oli hurmannut lähellä istuvan Goodin melkein kokonaan. Mutta minä huomasin, ettei hän välittänyt Goodin ihailusta, vaan oli tyyneydestään huolimatta katkerasti mustasukkainen sisarelleen Nylepthalle. Hänkin rakasti Curtista, mikä huomio täytti sydämeni murheella ja pelolla. Luonnollisesti en ollut asiastani aivan varma, sillä ei ole niinkään helppoa päästä selvyyteen hänen kaltaisensa ylhäisen ja ylpeän naisen sisimmistä tunteista, mutta olin huomannut pari pientä seikkaa, joiden nojalla tein johtopäätökseni. Vanha elefantinpyydystäjä tietää kuivasta ruohostakin, mistäpäin tuuli puhaltaa.
Siten menivät toisetkin kolme kuukautta, joiden kuluessa opimme tyydyttävästi hallitsemaan maan kieltä, joka olikin sangen helppoa oppia. Ajan oloon me saavutimme kaikkein suosion, ylimystenkin, ja meidän viisauttamme ylistettiin kaikkialla. Muistaakseni olen jo sanonut, että Curtis opetti muutamille etevimmille teollisuudenharjoittajille lasinvalmistustaidon, ja vanhan almanakan avulla, joka oli mukanamme, me pidimme maan oppineille useita esitelmiä tähtitaivaan salaisuuksista. Höyrykoneenkin ajatuksen onnistuimme kokeiden avulla selittämään muutamille oppineille, joiden hämmästys oli aivan rajaton.
Lopulta päättivät maan johtavat henkilöt, ettemme saaneet millään muotoa poistua maasta, mikä olisi ollut mahdotonta, vaikka meillä olisi ollut siihen lupakin. Monenlaiset kunnianosoitukset tulivat osaksemme ja meidät nimitettiin kuningatarten henkivartijajoukon upseereiksi. Meidät velvoitettiin asumaan palatsissa ja mielipidettämme kysyttiin maan kaikissa asioissa.
Mutta kirkkaalta näyttävälle taivaallemme oli nousemassa suuri ja uhkaava pilvi. Noista kovan onnen virtahevosista emme olleet tosin kuulleet hiiskahdustakaan, mikä ei suinkaan merkinnyt sitä, että Agonin johtama mahtava papisto olisi unhottanut tekemämme pyhyydenloukkauksen. Pappien vihamielisyys päinvastoin kasvoi päivä päivältä. Meidän menestyksemme oli muuttanut heidän sokean uskonkiihkonsa hillittömäksi kateudeksi, ja he himosivat kostoa. He olivat olleet siihen saakka maan viisaat miehet, joita oli aina kohdeltu erikoisella taikauskoisella kunnioituksella, mihin asiaintilaan meidän saapumisemme vaikutti sangen häiritsevästi. Laveat tietomme ja monet ihmeelliset kokeemme vaikuttivat sen, että Zu-Vendis-maan sivistyneimmät kansalaiset alkoivat yleisesti vieroa papistoa, joka vieritti syyn meidän niskoillemme ja oli päättänyt tuhota meidät.
Toinen välitön vaara uhkasi meitä sotamarski Nastan ja hänen hengenheimolaistensa taholta. Nasta oli ollut jo monta vuotta Nylepthan suosittu kosija ja oli, mikäli minä huomasin, päättänyt ajaa tahtonsa perille kaikista vastuksista huolimatta. Meitä hän oli alusta alkaen kohdellut töykeästi, ja hänen huonosti salattu vastenmielisyytensä meitä kohtaan saattoi leimahtaa ilmituleen millä hetkellä hyvänsä. Meidän saavuttuamme oli nimittäin kaikki muuttunut, tuo siveä Nyleptha ei ollut enää häntä näkevinäänkään, ja syy oli helposti arvattavissa. Raivoissaan Nasta rupesi liehittelemään Soraista, joka pysyi häntä kohtaan kuitenkin jääkylmänä ja vain ivasi hänen huikentelevaisuuttaan. Silloin hänen mieleensä johtui pohjoisen vuorisolan toisella puolen olevat kolmekymmentätuhatta miekkamiestä, jotka olivat hänen käskystään milloin hyvänsä valmiit naulaamaan päämme Milosiksen porttien päälle.
Mutta ensin hän päätti, kuten kuulimme, pyytää julkisesti Nylepthan kättä kuningatarten viime vuoden aikana säätämien lakien vahvistamistilaisuudessa, minkä hämmästyttävän uutisen Nyleptha ilmoitti meille teeskennellyn huolettomasti, mutta hiukan vavahtelevalla äänellä tuon tärkeän päivän edellisenä iltana.